| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Law, Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Helsingfors universitet, juridiska fakulteten, Halila, Leena, Hakalehto, Suvianna, Mäenpää, Olli |
| Popis: |
This dissertation, titled Child s Rights and Legal Safety Child Welfare Cases in Administrative Courts, belongs to the fields of child law and administrative procedural law. The work deals with the work of administrative courts in care orders, and its main focus is on how the legal system takes into account children and their rights and interests, especially the principle of the best interest of the child and the child s right to participate. The best interest of the child and the child s right to participate are guaranteed to children in the Finnish Child Welfare Act (417/2007), as well as in many human rights instruments. Despite the strong legislative status, research has demonstrated that in practice weaknesses still remain in the implementation of these and other children s rights in practice. Therefore, in the dissertation, children s rights are explored from the point of view of Access to Justice, which is about a right to a court proceeding, but also and above all, it concerns making rights real. The study draws on two kinds of equally important research material. Firstly, children s rights are studied with the help of legislative material (domestic law and international human rights treaties, especially the UN Convention on the Rights of the Child) and legal scholarship. Secondly, empirical research from different fields is examined to point out a major gap in the law in books compared to the law in action. By combining the research results, the dissertation seeks answers to two questions: what causes the problems in implementing children s rights and how childrens s rights could be secured more effectively in the future, especially in the courts. The study is based on one of the central ideas of Law and Society research, which is legislation as an instrument of social guidance: when the defects of court work are known, one can try to remedy them by amending the law or providing education and training to judges. The dissertation emphasizes the importance of rights in matters concerning children s nursing and care. Protecting the rights of individuals is the core of the legal system and without rights children can be said to be left without legal protection. One of the main functions of the courts is to provide people with legal safety. Children are no exception, and child-related matters are becoming more common in courts. Thus, it is not unimportant how judges face the child in court and how children s rights are implemented by courts. Children s legal safety in courts can be improved, for example, by appointing them a guardian or a legal assistant. However, this does not remove or reduce the responsibility of the judge to ensure that the rights of the child are met. This responsibility does not mean that the judge advocates for the child, but it but it means that procedural equality between the child and the adults must be secured.. To achieve this, the judge needs to be active in leading the court procedure. In addition, court procedures need to be developed towards being more child-friendly, and this development must be based on up-to-date research that includes children s views and experiences. The Finnish Child Welfare Act can be said to be a modern law of children s rights. It fulfills, in principle, the binding obligations of human rights treaties. However, the law in books is just a first step in making rights real, and the reality may more or less differ from regulation for various reasons. In the dissertation, it is argued that some of these reasons are structural and legislative, but that some reasons stem from old adult attitudes and practices towards children. The latter refers to the situation in which the objectives of legislation are not met because the attitudes and practices of those who apply the law remain the same, even when the law changes. To change these attitudes, the key is to provide the professionals with training , based again on up-to-date research on children and children s rights. In some respects, the legislation should be more precise and also more obligatory. In child-related matters, discretionary legislation has until now been common. It has been believed that discretion provides outcomes that are more beneficial to the child. Often the result has, however, been the opposite. The dissertation also argues that the challenges children face in the realization of their rights can be partly traced back to the lack of interest in children and their rights in jurisprudence. In future, jurisprudence must take a strong and clear responsibility for children s rights and their realization by accurately analyzing and operationalizing them. This is a prerequisite for systematic discourse on children s rights and for transparency in decision-making concerning children. Väitöskirja on lapsioikeudellinen tutkimus lapsen oikeuksista ja niiden turvaamisesta huostaanottoasioiden hallinto-oikeuskäsittelyssä. Hallintotuomioistuimien toimintaa tarkastellaan tutkimuksessa lapsen oikeuksien näkökulmasta ja sitä silmällä pitäen, kuinka oikeudellinen järjestelmä huomioi lapset ja lasten oikeudet ja intressit. Lapsen oikeuksista esillä ovat erityisesti lapsen etu ja osallisuus. Lapsen etu, osallisuus ja oikeusturva on turvattu lapsille sekä lastensuojelulaissa että perus- ja ihmisoikeuksina. Säädöstason vahvasta velvoittavuudesta huolimatta tiedetään tutkimusten perusteella, ettei lapsen oikeuksien asettamia vaatimuksia lastensuojelulle ja siihen liittyvälle oikeudelliselle päätöksenteolle oteta käytännössä riittävästi huomioon. Ongelmat lapsen oikeuksien toteutumisessa ovat ohjanneet tarkastelemaan niitä väitöskirjassa oikeuksiin pääsyn (Access to Justice) näkökulmasta, jossa on kyse paitsi oikeudesta tuomioistuinkäsittelyyn, myös ja ennen kaikkea oikeuksien tehokkaasta toteutumisesta. Väitöskirjassa on kaksi keskeistä tutkimuskysymystä Ensimmäinen tavoite on ollut selvittää, mitä vaatimuksia voimassa oleva lainsäädäntö asettaa lapsen edulle, osallisuudelle ja oikeusturvalle lastensuojeluasioissa ja miten tämä sääntely ottaa huomioon perus- ja ihmisoikeuksien, erityisesti YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (SopS 59-60/1991), asettamat vaatimukset. Toiseksi väitöskirjassa on etsitty syitä haasteisiin lapsen oikeuksien toteutumisessa ja pohdittu, kuinka lapsen oikeudet tulisivat jatkossa tehokkaammin turvatuiksi. Viimeksi mainitun tutkimustehtävän toteuttamiseksi säädöstason tarkastelu on yhdistetty empiiristen tutkimusten tuloksiin lapsen edun ja osallisuuden toteutumisesta käytännössä. Voimassa oleva lastensuojelulaki (417/2007) täyttää monin osin Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet. Väitöskirjassa on kuitenkin nostettu esille lastensuojelulaissa lapsen puhevallan käytölle ja tuomioistuinosallisuudelle säädetty 12 vuoden ikäraja. Ikäraja sulkee useimmiten ikärajan alittavien lasten mahdollisuuden suoraan osallisuuteen hallintotuomioistuimissa ja vie kokonaan alle 12 vuotiailta lapsilta mahdollisuuden saattaa itse huostaanottoaan koskeva asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. Käytännössä se on myös heikentänyt merkittävästi alle 12 vuotiaiden lasten äänen kuuluvuutta hallinto-oikeuden päätöksissä. Väitöskirjassa on myös esitetty, että lasta koskevan sääntelyn tulisi lähtökohtaisesti olla mahdollisimman täsmällistä ja velvoittavaa. Lapsioikeudellisissa asioissa avoin ja harkinnanvarainen sääntely on tyypillistä ja sillä tavoitellaan lapsen edun mukaista lopputulosta. Vaikutukset saattavat kuitenkin olla päinvastaiset: lasta koskeva päätöksenteko ei ole läpinäkyvää eikä siksi täytä oikeusturvavaatimuksia. Väitöskirjassa on kiinnitetty huomiota myös oikeusturvaan liittyviin vastuukysymyksiin ja oikeusturvan tehokkuuteen. Niitä molempia voidaan edistää esimerkiksi lapselle prosessiin määrättävällä edunvalvojalla tai avustajalla. Määäräyksiä annetaan kuitenkin harvoin, eikä kummankaan ammattiryhmän koulutus lasten edustamiseen ole kattavaa ja systemaattista. Viime kädessä lapsen oikeuksien toteutumisesta tuomioistuimessa vastaa tuomioistuin eikä avustajan tai edunvalvojan määrääminen poista tätä vastuuta. Jotta lapsen oikeusturva toteutuisi prosessissa yhdenvertaisesti aikuisten kanssa, lapsi tarvitsee prosessissa aikuista enemmän apua ja siksi lapsen oikeuksien turvaaminen edellyttää tuomarilta usein aktiivista prosessinjohtoa. Osana oikeusturvatarkastelua väitöskirjassa on nostettu esille myös sovinnollisen riidanratkaisun mahdollisuus lastensuojeluasioissa ja pohdittu, voisivatko sovinnolliset käsittelyt joissain tapauksissa turvata lapsen oikeuksia perinteistä tuomioistuinkäsittelyä tehokkaammin. Vaikka sovinnollisella riidanratkaisulla on etunsa, sitä ei tule pitää itseisarvona, vaan sen käyttöönottoa lastensuojeluasioissa on harkittava huolellisesti punniten eri vaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja erityisesti lapsen kannalta. Lapsiystävällisempi oikeudenkäyttö edellyttää yleisemminkin, että lapset otetaan aikaisempaa laajemmin huomioon oikeudellisen järjestelmän rakenteissa ja käytännöissä. Kehitystyön tulee perustua ajantasaiseen tutkittuun tietoon, jossa on huomioitu myös lasten näkemykset ja kokemukset. Lasten oikeuksien tehokasta toteutumista voivat toisinaan estää myös lakeja soveltavien aikuisten lapsiin liittyvät vanhat asenteet ja toimintatavat, vaikka lainsäädäntö olisi kunnossa. Siksi väitöskirjassa on korostettu oikeuslähtöisen ajattelutavan tärkeyttä myös lapsen hoivaa ja huolenpitoa koskevissa asioissa, jotka on perinteisesti haluttu ymmärtää ei-oikeudellisina. Oikeudet ovat tärkeitä, sillä oikeudellinen järjestelmä on rakennettu suojaamaan oikeuksia ja ilman oikeuksia lapsi on oikeudellisesti turvaton. Oikeustieteen tehtävä on ottaa vaatimus lapsen oikeussubjektiudesta ja lapsen oikeuksista vakavasti ja tuottaa yhteiskunnan eri toimijoille ajantasaista tietoa lapsen oikeuksista ymmärrettävällä tavalla. Se on lainsäädännön ohella ennakkoedellytys sille, että lapsen oikeudet voivat toteutua yhteiskunnassa optimaalisella tavalla. |
