| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Arts, Doctoral Programme in History and Cultural Heritage, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, Historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelma, Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, Doktorandprogrammet i historia och kulturarv, 't Hart, Marjolein, Jensen-Eriksen, Niklas, Lahtinen, Anu, Huhtamies, Mikko |
| Popis: |
This dissertation deals with the foreign policy and commercial relations of the Dutch Republic with the two Nordic kingdoms of Denmark and Sweden by examining the period of wars, alliances and treaty negotiations in 1675–1690. The thesis shows, on the one hand, how and why political alliances and wars influenced Dutch commercial relations with Denmark and Sweden. On the other hand, it demonstrates the role of Dutch commercial interests in the processes of shaping the Dutch foreign relations with Denmark and Sweden. In previous research, the Dutch trade with Northern Europe has been perceived as the “mother of all trades” (moedernegotie), supplying bulk products for the urbanized regions of the Dutch Republic. In the late 17th century, however, political conflicts in Europe endangered both the position of the Dutch Republic as a sovereign power and the ability to sustain the worldwide Dutch trading empire. In the 1670s, Sweden was a political ally of France and at war against the Dutch Republic, Denmark and Brandenburg in 1675–1679. In the 1680s, Denmark was the ally of France, as the Dutch Republic and Sweden moved closer toward each other politically. While this political rivalry was central for the Dutch foreign policies primarily coordinated by the Stadtholder William III, commercial interests influenced foreign political decision-making. The thesis draws upon recent understanding of the nature of early modern interstate relations and the agency of different social groups in the ancien régime. The study highlights the role of the Amsterdam regents, merchants and lower-ranked diplomatic representatives as actors stressing commercial interests in Dutch foreign political decision-making. To grasp the complexity of these processes, the thesis utilizes a theoretical framework of the two-level game of early modern interstate relations, following the works of Marco Cesa and Robert Putnam. The analysis is based on original sources from different archival collections in the Netherlands, Denmark and Sweden. The study shows that the Dutch foreign political decision-making, characterized by wars and alliances directed against the French threat, influenced Dutch-Nordic commercial relations in manifold yet sometimes contradictory ways. Dutch subjects actively reported violations and mistreatments to their Dutch representatives in the Nordic kingdoms. At the same time, in the Dutch Republic, groups of merchants directed their requests in the local gatherings of the municipal administration in Amsterdam, the States of Holland and the Dutch States General. In the beginning of the war against Sweden, Dutch-Swedish commercial relations were normalized by a trade agreement allowing trade to continue despite the war. This commercial diplomacy, however, caused problems in Dutch-Danish relations since the allies did not agree on the question of trading with the enemy. While the peace treaties made in 1679 were followed by Dutch-Swedish rapprochement, the Dutch-Danish relations deteriorated. In the 1680s, the Dutch economic position in Sweden improved while the disputes relating to the treatment of Dutch subjects in the Danish Sound and Norwegian ports led to the Dutch-Danish commercial war. This period was followed by a profound shift caused by the outbreak of the Nine Years War, which changed the dynamics of interstate relations between the Dutch Republic and Nordic kingdoms. Väitöskirja käsittelee Alankomaiden ulkopolitiikkaa ja kauppasuhteita Ruotsin sekä Tanskan kanssa 1600-luvun lopulla. Tutkimus keskittyy erityisesti vuosiin 1675–1690, jolloin näitä suhteita leimasivat sodat, vaihtelevat liittosuhteet sekä sopimusneuvottelut. Tutkimus tuo yhtäältä esille miksi ja miten poliittisten liittosuhteiden muodostaminen sekä sodat vaikuttivat Alankomaiden kauppasuhteisiin Tanskan ja Ruotsin kanssa. Toisaalta tutkimus osoittaa minkälainen rooli kaupallisilla intresseillä oli poliittisten suhteiden kehityksessä. Aikaisemmassa tutkimuksessa Alankomaiden kauppaa Pohjois-Eurooppan kanssa on kutsuttu "kaikkien kauppojen äidiksi" tai "äitikaupaksi" (moedernegotie); erityisesti Hollanti Euroopan kaupungistuneimpana alueena sai tyydytettyä suuren bulkkitavaran tarpeensa tuonnilla Itämeren piiristä. Tätä kauppaa sekä yleisemmin Alankomaiden asemaa maailmanlaajuisena kauppamahtina ja suurvaltana uhkasivat kuitenkin lukuisat poliittiset konfliktit, erityisesti Ranskaa ja sen liittolaisia vastaan. Itämeren piirissä Ranskan liittolainen Ruotsi oli sodassa Alankomaita, Tanskaa ja Brandenburgia vastaan vuosina 1675–1679. Tämän jälkeen Tanska liittoutui Ranskan kanssa samalla kun Alankomaat ja Ruotsi lähentyivät poliittisesti. Vaikka Alankomaiden ulkopolitiikan suuntaviivat piirsi käskynhaltija Vilhelm III, kaupalliset intressit vaikuttivat ulkopoliittiseen päätöksentekoon myös 1600-luvun lopulla. Väitöskirjan metodologinen lähtökohta pohjautuu viimeaikaisiin tutkimusnäkökulmiin ja -tuloksiin erilaisten yhteiskuntaryhmien roolista uuden ajan alun yhteiskunnissa. Tutkimus korostaa Amsterdamin vaikutusvaltaisen poliitikkoryhmän, kauppiaiden ja alemman rankitason diplomaattiedustajien toiminnan merkitystä Alankomaiden ulkopoliittisessa päätöksenteossa ja ulkosuhteissa. Näiden prosessien havainnollistamiseksi tutkimuksessa hyödynnetään uuden ajan alun yhteiskuntiin sovellettavaa kahden tason peliteoreettista mallia (two-level game of early modern interstate relations), joka pohjautuu yhtäältä Marco Cesan ja toisaalta Robert Putnamin tutkimuksiin kansainvälisten suhteiden monitasoisuudesta. Tutkimuksen empiirisenä pohjana on aiemmin suurelta osin hyödyntämättömät alkuperäislähdeaineistot Alankomaiden, Tanskan ja Ruotsin eri arkistokokoelmista. Tutkimus osoittaa, että Ranskan uhkaa vastaan suunnattu Alankomaiden ulkopoliittinen päätöksenteko vaikutti alankomaalais-pohjoismaalaisiin kauppasuhteisiin moninaisilla, joskin toisinaan ristiriitaisilla tavoilla. Hollantilaiset kauppiaat ja laivurit raportoivat aktiivisesti väärinkäytöksistä Alankomaiden diplomaattiedustajille Tanskassa ja Ruotsissa. Samalla kauppiasryhmät pyrkivät saamaan äänensä kuuluviin paikallisissa kaupungin, provinssien ja yleissäätyjen kokouksissa Alankomaissa. Skoonen sodan (1675-1679) alussa Alankomaiden kauppasuhteet Ruotsin kanssa normalisoitiin siitä huolimatta, että maat olivat sodassa toisiaan vastaan. Tämä kauppadiplomatia aiheutti kuitenkin ongelmia suhteissa poliittisen liittolaisen Tanskan kanssa erityisesti liittyen kaupankäyntiin vihollismaan kanssa. Näin ollen Alankomaiden suhteiden parantuessa Ruotsin kanssa vuoden 1679 rauhanteossa suhteet Tanskaan heikkenivät. Seuraavalla vuosikymmenellä Alankomaiden taloussuhteet ja hollantilaisten taloudellinen asema Ruotsissa paranivat kun taas suhteet Tanskaan heikkenivät entisestään eskaloituen lopulta täydeksi kauppasodaksi. Yhdeksänvuotisen sodan alkaminen vuonna 1688 muutti kuitenkin näiden ulkosuhteiden logiikan, jolloin uusi vaihe Alankomaiden suhteissa Pohjois-Eurooppaan alkoi. |
