| Autor: |
Halinen, Saana |
| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Science History, Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Yhteiskuntahistorian laitos, Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för samhällshistoria |
| Jazyk: |
finština |
| Rok vydání: |
2002 |
| Předmět: |
|
| Popis: |
Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielma käsittelee ns. kehitysmaiden ja länsimaiden välisen oikeudenmukaisen kaupankäynnin edistämistä Suomessa 1970-luvulta 2000-luvulle. Toiminta alkoi Suomessa vuonna 1977 kun Ouluun perustettiin ensimmäinen kehitysmaayhdistys, joka perusti kehitysmaakauppa Juuttiputiikin. Oulun jälkeen vastaava yhdistys perustettiin Turkuun vuonna 1981. 1980-luvun puolivälissä Helsingin yliopiston ja Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnat käynnistivät Afrikan Tähti -hankkeen, jonka tarkoituksena oli tuoda suoraan kehitysmaissa jalostettuja tuotteita ja kaupata niitä tavallisten päivittäistavarakauppojen kautta. Uudempaa oikeudenmukaisen kaupankäynnin aaltoa edustaa “Reilun kaupan” merkki päivittäistavarakaupoissa myytävien tuotteiden kyljessä. Keskeisenä tavoitteena on tutkia oikeudenmukaisen kaupankäynnin edistämistä historiallisessa kontekstissaan ja hahmottaa muutosta. Tutkimuskohteena on liikkeen sisäinen keskustelu ja käytännöt Oulun ja Turun kehitysmaakaupoissa, kehitysmaakauppaliikkeessä, Afrikan Tähti -hankkeessa ja Reilun kaupan merkkijärjestelmässä. Muutosta on tutkittu kolmen operatiivisen kysymyksen kautta: 1) Minkä yhdistys näki ensisijaisena tarkoituksenaan?, 2) Mikä oli yhdistyksen suhtautuminen konventionaalisiin markkinoihin ja kaupallisuuteen? ja 3) Millaisia kriteereitä käytettiin tuottajien valinnassa? Lähteinä olen käyttänyt Oulun ja Turun kehitysmaakauppayhdistysten, Afrikan Tähti -hankkeen ja Reilun kaupan edistämisyhdistyksen järjestämättömiä aineistoja ja aktiivien haastatteluja. Keskeisiä teoreettisia käsitteitä ovat mahdollisuusrakenne ja diskurssi. Mahdollisuusrakenteen ja oikeudenmukaisen kaupan liikkeen suhde nähdään vuorovaikutuksellisena. Diskurssianalyysi ymmärretään tässä kielenkäytön tarkastelemisena tekemisenä, joka muotoutuu sosiaalisissa prosesseissa ja rakentaa sosiaalista todellisuutta. Erityisesti hyödynnetään Pauli Kettusen soveltamaa määritelmää diskurssista legitiimien kysymysten kentän määrittelynä ja rajaamisena. Aineiston esittämisessä on pyritty huomioimaan poikkeamat ja nostamaan ristiriitaisuudet esiin. Kehitysmaakauppaliike oli osa 1970- ja 1980-lukujen vaihtoehtoliikehdintää, ja siinä voi nähdä linkkejä myös 1960-luvun uusvasemmistolaiseen ajatteluun. Liikkeelle oli ominaista “aitouden” etsiminen kehitysmaista ja länsimaisten kehitysmallien sekä kulutusorientoituneen yhteiskunnan kritiikki. Liikkeelle oli keskeistä myös vuonna 1974 YK:ssa hyväksytyn Uuden kansainvälisen talousjärjestelmän (UKTJ) edistäminen. UKTJ:n ajatuksista poimittiin erityisesti tavoite nostaa kehitysmaiden vientituotteiden jalostusastetta. 1980-luvun lopulta lähtien markkinasuuntautuneen kehitysmaakaupan diskurssi on alkanut korvata vaihtoehtodiskurssia. Afrikan Tähti -hankkeessa markkinasuuntautuneisuus oli vielä kehitysmaakauppaliikettä korostuneemmalla tavalla toimintaa leimaavaa ja suuntaus jatkui ja vahvistui Reilun kaupan merkkijärjestelmän myötä. Markkinasuuntautuneen diskurssin kasvun trendiä monimutkaistaa kuitenkin kehitysmaakauppaliikkeen sisäinen moniäänisyys. Turun kehitysmaakaupassa kauppa- ja kulutuskriittisyys kasvaa yleisen trendin vastaisesti 1990-luvun lopulla. Markkinaorientaation kasvu on merkinnyt, että Reilun kaupan merkkijärjestelmä on pystynyt käytännössä tekemään paljon kehitysmaakauppaliikettä enemmän mitattuna myytyjen tuotteiden määrällä. Toisaalta konventionaalisten markkinoiden sisällä toimivan merkkijärjestelmän toimintavapaus on rajoitetumpi, kun taas kehitysmaakauppaliike pystyy edelleen riippumattomana toimijana esittämään radikaaliakin kritiikkiä. |
| Databáze: |
OpenAIRE |
| Externí odkaz: |
|
