| Popis: |
Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. La mort de Dieu, dont parla Nietzsche, est un phénomène épistémologique : Dieu est devenu inutile pour le savoir dès que l'Homme s'est substitué à Dieu comme pièce centrale de l'épistémè. Dans le système représentatif du savoir, la conscience humaine discerne les représentations des objets et les systématise, tandis qu’auparavant le savoir s'approchait de la vérité absolue de Dieu. Pourtant, en définissant le monde en en discernant les parts, le système représentatif met fin aux concepts universels et infinis – tel l'Homme comme subjectivité abstraite au centre de l'épistémè. D'où la mort de l'Homme. Parce que l'épistémè n'est pas distincte de la politique, il faut qu'il y ait un rapport entre le changement d'épistémè et le développement politico-économique. Dès lors, un phénomène associable à la mort de l'Homme doit aussi exister en politique. Comme il n'y a pas encore de recherche sur ce sujet, la première tâche de cette recherche est de montrer que la mort de l'Homme peut être liée à certains phénomènes sociaux et politiques – puis d’analyser cette liaison. L'approche théorique est ici deleuzienne. Son pluralisme laisse voir les points arbitraires qui existent encore dans le système représentatif mais, parce qu'ils sont systématisés, il n'y a pas de place pour une décision non systémique. Comme un système fermé se réalisera nécessairement selon ses règles, la systématisation sans force extérieure et arbitraire peut rendre la politique et la vie sociale complètement systématisées (Deleuze & Guattari, Foucault, Sartre, Wiggins). Une généalogie nietzschéenne de la sécularisation montre que, si les idéologies n’existent plus, l’élite n’a pas pour autant transmis le pouvoir au peuple : le pouvoir s’est déplacé de l’élite vers le système lui-même (Nietzsche, Tocqueville, Weber, Polanyi, Negri). La démocratie est ainsi un spectacle qui participe à l'illusion que les gens sont au pouvoir, tandis que le pouvoir est déplacé vers le système politique, dont l'économie de plus en plus précise systématise la société. À cause de cette illusion, les gens se répriment de plein gré. J'appelle cet événement la mort de l'Homme en tant qu'événement politique et l'illustre par analogie avec le mythe du zombi (Sennett, Heidegger, Deleuze). Jumalan kuolema, jota Nietzsche julisti, on epistemologinen ilmiö: Jumalasta on tullut merkityksetön tiedolle, sen jälkeen, kun Ihminen syrjäytti Jumalan epistemologian keskipisteenä. Representatiivisessa tiedon järjestelmässä inhimillinen tietoisuus erittelee objektien representaatioita ja järjestää ne systemaattisesti, kun aiemmin tiedon tuli lähestyä Jumalan absoluuttista totuutta. Kuitenkin, määrittäessään maailmaa eristämällä sen osia toisistaan, representatiivinen systeemi rajaa ja näin ollen lopettaa universaalit ja ikuiset käsitteet – selllaiset kuin Ihminen abstraktina subjektiviteettina episteemin keskiössä. Tätä tarkoitetaan Ihmisen kuolemalla. Episteemi ei ole erotettavissa politiikasta ja niinpä epistemologisten muutosten ja poliittis-taloudellisen kehityksen välillä on oltava suhde. Niinpä myös politiikasta tulisi löytyä Ihmisen kuolemaa vastaava ilmiö. Koska tätä aihetta ei ole vielä tutkittu, tämän tutkimuksen tehtäväksi asettuu ennen kaikkea osoittaa, että Ihmisen kuolema on liitettävissä joihinkin sosiaalisiin ja poliittisiin ilmiöihin – ja sitten analysoida tätä yhteyttä. Teoreettinen lähestymistapa on deleuzelainen. Hänen pluralisminsa auttaa näkemään ne arbitraariset pisteet, jotka representatiivisessa systeemissä yhä ovat olemassa, vain systematisoituina niin, ettei systeemissä enää ole tilaa epäsystemaattiselle ratkaisulle. Suljetun systeemin toteuttaessa itsensä tarkalleen lakiensa mukaisesti, systeemi ilman ulkoista ja mielivaltaista voimaa voi johtaa politiikan ja sosiaalisen elämän täyteen systematisointiin. Tärkeimmät lähteet: Deleuze & Guattari, Foucault, Sartre, Wiggins. Modernin, sekulaarin yhteiskunnan nietzscheläinen genealogia osoittaa, että eri voimat on sekularisoitu vain toisistaan, eikä ideologioista, jotka yhä ovat olemassa, ja että yhteiskunnan hallinto ole sekularisoitu mielivaltaiselta eliitiltä kansalle, vaan systeemille itselleen. Tärkeimmät lähteet: Nietzsche, Tocqueville, Weber, Polanyi, Negri. Demokratia olisi näin spektaakkeli, joka palvelee illuusiota, että ihmiset olisivat vallassa, kun valta todellisuudessa on siirtynyt poliittiselle systeemille, jonka aina vain tarkempi ekonomia systematisoi yhteiskunnan. Niinpä ihmiset alistaisivat itsensä omasta vapaasta tahdostaan. Tätä ilmiötä kutsun Ihmisen kuolemaksi poliittisena tapahtumana ja havainnollistan sitä analogialla zombi-myyttiin. Tärkeimmät lähteet: Heidegger, Deleuze, Sennett. Koska tutkimuksen pyrkimys on osoittaa ongelmia, ja hahmottaa niitä uudestaan, se avaa mahdollisuuksia lukuisille kiinnostaville jatkotutkimuksille. |
