| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Medicum, Department of Psychology and Logopedics, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Medicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Medicum, Samuelsson, Christina, Laakso, Minna, Lonka, Eila, Tykkyläinen, Tuula |
| Popis: |
Speech and language therapy for children with cochlear implants focuses on promoting the children's spoken language skills. In this dissertation, the professional practices of one speech and language therapist in promoting language learning are examined using a conversation analysis methodology. The research data consist of video recordings from speech and language therapy sessions, totalling approximately 36 hours. The total duration of analysed sequences is 3 hours, 52 minutes. The participants in the study are seven children with profound congenital hearing impairment who have received a cochlear implant and their speech and language therapist. The general aim of the dissertation is to increase knowledge of speech and language therapists' professional practices in supporting spoken language learning of children with cochlear implants. The therapist's practices are examined in both play and task interactions at three different stages of the therapy. First, the dissertation examines the ways in which the therapist enhances the children's listening and imitation skills in the early stages of therapy and cochlear implant use (Study I). Second, it analyses the therapist's professional practices of involving the parents in multiparty therapy interaction (Study II). Third, it demonstrates how the therapist promotes lexical learning in children with cochlear implants in the later stages of therapy (Study III). The dissertation offers new insights into the institutional nature of interaction in the speech and language therapy for children with cochlear implants. It demonstrates the therapist's professional practices and pinpoints techniques and strategies used in the intervention. Primarily, the children are provided with a repetitive and prosodically emphasised spoken language model to enhance their listening skills and spoken language learning. In addition multimodal elements such as gestures, signs and body movements are systematically used. The dissertation shows how the therapist supports the children's participation and fosters their competence, which is seen in the form of enhanced collaboration. Furthermore, the dissertation provides information about the ways in which the therapist involves parents in the therapy. The findings reported here contribute to research on speech and language therapy interaction, as well as more broadly to the study of institutional interaction. The findings expand and specify the professional stock of interactional knowledge about speech and language therapy. The dissertation provides detailed and concrete descriptions of therapeutic practices and suggests practical guidelines for supporting the spoken language learning of children with cochlear implants. These may be useful for clinicians and students working both with children with cochlear implants and children who have other communication disabilities. Tässä väitöskirjassa tutkitaan vuorovaikutusta vaikea-asteisesti kuulovammaisten, sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puheterapiassa. Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puheterapian tavoitteena on kuuntelutaitojen ja puhekielen kehittyminen. Tutkimuksessa tarkastellaan keskustelunanalyysin keinoin, miten puheterapeutti tukee tätä kehitystä, ja millaisilla ammatillisilla käytänteillä puheterapian tavoitteet pyritään saavuttamaan. Tutkimusaineisto muodostuu seitsemän sisäkorvaistutetta käyttävän lapsen puheterapiasta kootuista videonauhoituksista, joiden yhteiskesto on noin 36 tuntia. Analysoitujen vuorovaikutussekvenssien yhteiskesto on 3 tuntia, 52 minuuttia. Tutkimuksessa tarkastellaan sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puhekielen oppimista tukevia ammatillisia käytänteitä kolmessa erilaisessa puheterapian tehtävä- ja leikkitilanteessa. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkastellaan, miten puheterapeutti tukee leikkitilanteissa lasten kuuntelu- ja jäljittelytaitojen kehitystä sisäkorvaistutteen käytön alkuvaiheessa. Toisessa osatutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat puheterapeutin käytänteet sellaisissa tehtävätilanteissa, joissa lapsen vanhempi osallistuu puheterapiaan. Kolmannessa osatutkimuksessa tarkastellaan, miten puheterapeutti tukee lasten sanaston oppimista. Tämä väitöskirjatutkimus tarjoaa uudenlaisen näkökulman sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puheterapiaan. Tutkimus esittelee tekniikoita ja keinoja, joilla sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puhekielen kehitystä tuetaan puheterapiassa. Tutkimuksessa korostuu puheterapiavuorovaikutukselle ominainen institutionaalinen luonne, joka ilmenee puheterapeutin ammatillisissa käytänteissä. Puheterapeutti käyttää terapiatilanteissa runsasta toistoa sisältävää ja prosodisesti korostettua puhetapaa lasten kuuntelutaitojen ja puheen kehittämiseksi. Myös vuorovaikutuksen multimodaalisten elementtien, kuten eleiden, viittomien ja kehon liikkeiden systemaattinen käyttö korostuu puheterapiassa. Tutkimus osoittaa, että puheterapeutti tukee lasten osallistumista vuorovaikutukseen ja nostaa esille heidän taitojaan, mikä ilmenee korostuneena yhteistyönä osallistujien välillä. Lisäksi tutkimus tarjoaa tietoa siitä, miten lasten vanhemmat puheterapiaan osallistuessaan voivat omaksua lapsen kielen kehitystä tukevia käytänteitä. Tutkimushavaintojen pohjalta esitetään myös käytännön neuvoja sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puhekielen kehityksen tukemiseen. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat ja monipuolistavat aikaisemmissa tutkimuksissa tehtyjä havaintoja puheterapiavuorovaikutuksesta ja yleisemmin myös institutionaalisesta vuorovaikutuksesta. Tutkimuksen yksityiskohtaiset ja konkreettiset löydöt lisäävät puheterapiaan liittyvää vuorovaikutustiedon varantoa ja niitä voidaan hyödyntää sisäkorvaistutetta käyttävien lasten sekä muiden puheterapian asiakasryhmien terapiassa ja ohjauksessa. |
