Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, National Institute for Health and Welfare, Division of Welfare and Health Promotion, Department of Alcohol, Drugs, and Addiction, Finland. Institute of Behavioural Sciences, Department of Behavioural Sciences, University of Helsinki., Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliininen laitos, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, institutionen för klinisk medicin, Hämäläinen, Päivi, Alho, Hannu, Kalska, Hely |
Popis: |
Opioid substitution treatment with buprenorphine or methadone is the most effective treatment for opioid-dependence. In this study attention, working memory, and episodic memory functioning in opioid-substituted patients was examined cross-sectionally and longitudinally. Methadone patients performed worse in many attention-related reaction time tasks in relation to controls or buprenorphine patients. In each drug group, drug treatment variables predicted 10% of the attention performance. In most working memory tests both drug groups performed worse than controls. A group by time interaction in one working memory test in buprenorphine patients may indicate improvement of function. Use of benzodiazepine medication predicted impaired working memory performance. In verbal episodic memory tests treatment with more than one other psychoactive drug (than opioid or benzodiazepine) and frequent substance abuse in the past month predicted 20% of performance. Almost normal cognitive performance in stable opioid substitution treatment supports the idea of efficient compensation of the opioid abuse history related neural burden. The results are relevant for patients and prescribers when choosing treatment options or rehabilitation goals. Opioidiriippuvuuden korvaushoidossa on tällä hetkellä n. 2400 suomalaista. Potilaat ja heitä hoitavat tahot epäilevät usein, että korvaushoitolääkitys heikentää tiedonkäsittelyä ja tavoitetasoa on laskettava. Tässä tutkimuksessa selvitettiin korvaushoitopotilaiden tiedonkäsittelyä neuropsykologisilla testitehtävillä. Hoidon äskettäin aloittaneiden potilaiden suoriutumista arvioitiin kolme kertaa vuoden aikana. Normaaliväestöä edustava verrokkiryhmä tutkittiin samoin kolme kertaa. Laajimmassa tutkimuksessa selvitettiin, kuinka hyvin lääkemuuttujat ennustavat vähintään puoli vuotta hoidossa olleiden potilaiden suoriutumista. Viimeisimmässä tutkimuksessa selvitettiin 22 potilaan ajokykyä. Metadonipotilaat suoriutuvat verrokkeja ja buprenorfiinipotilaita heikommin useissa reaktioaikatehtävissä. Lääkemuuttujat ennustivat kummassakin ryhmässä n. 10 % vireystilaa arvioivien reaktioaikojen vaihtelusta. Työmuistitehtävissä molemmat potilasryhmät suoriutuivat verrokkeja heikommin useimmissa testipisteissä. Buprenorfiiinipotilailla havaittiin seurannan aikana toisessa työmuistitehtävässä tilastollisesti merkitsevää suoriutumisen kohentumista. Bentsodiatsepiinilääkityksen käyttö ennusti heikkoa työmuistisuoriutumista. Tapahtumamuistin tehtävissä havaittiin molempien potilasryhmien suoriutuvan verrokkeja heikommin, mutta kaikki erot eivät yltäneet tilastollisesti merkitseviksi. Viimeisen kuukauden aikainen runsas päihteidenkäyttö sekä runsas muu psyykenlääkitys kuin opioidi- tai bentsodiatsepiinilääkitys ennustivat n. 20 % kielellisen muistin vaihtelusta ollen yhteydessä heikompaan suoriutumiseen. Ajokokeessa kaikki paitsi yksi potilas todettiin ajokykyiseksi. Potilailla havaittu lähelle verrokkeja suoriutuminen tukee käsitystä, jonka mukaan ihmisen keskushermostolla on hyvä kyky korvata opioidien väärinkäyttöhistoriaan liittyviä tiedonkäsittelyn haittavaikutuksia. Tulokset voivat hälventää korvaushoitoon liittyviä epäluuloja ja kannustaa potilaita pyrkimään tiedonkäsittelyvaatimuksiltaan normaaleihin koulutuksiin ja työpaikkoihin. |