| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of History, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, historian laitos, Renvall-instituutti (Helsingin yliopisto), Nordeuropa-Institut (Humboldt-Universität zu Berlin), Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, historiska institutionen, Engman, Max, Kolbe, Laura |
| Popis: |
Books Paths to Readers describes the history of the origins and consolidation of modern and open book stores in Finland 1740 1860. The thesis approaches the book trade as a part of a print culture. Instead of literary studies choice to concentrate on texts and writers, book history seeks to describe the print culture of a society and how the literary activities and societies interconnect. For book historians, printed works are creations of various individuals and groups: writers, printers, editors, book sellers, censors, critics and finally, readers. They all take part in the creation, delivery and interpretation of printed works. The study reveals the ways selling and distributing books have influenced the printed works and the literary and print culture. The research period 1740 1860 covers the so-called second revolution of the book, or the modernisation of the print culture. The thesis describes the history of 60 book stores and their 96 owners. The study concentrates on three themes: firstly, how the particular book trade network became a central institution for printed works distribution, secondly what were the relations between cosmopolitan European book markets and the national cultural sphere, and thirdly how book stores functioned as cultural institutions and business enterprises. Book stores that have a varied assortment and are targeted to all readers became the main institution for book trade in Finland during 1740 1860. It happened because of three features. First, the book binders monopoly on selling bound copies in Sweden was abolished in 1740s. As a consequence entrepreneurs could concentrate solely to trade activities and offer copies from various publishers at their stores. Secondly the common business model of bartering was replaced by selling copies for cash, first in the German book trade centre Leipzig in 1770s. The change intensified book markets activities and Finnish book stores foreign connections. Thirdly, after Finland was annexed to the Russian empire in 1809, the Grand duchy s administration steered foreign book trade to book stores (because of censorship demands). Up to 1830 s book stores were available only in Helsinki and Turku. During next ten years book stores opened in six regional centres. The early entrepreneurs ran usually vertical businesses consisting of printing, publishing and distribution activities. This strategy lowered costs, eased the delivery of printed works and helped to create elaborated centres for all book activities. These book stores main clientele consisted of the Swedish speaking gentry. During late 1840s various opinion leaders called for the development of a national Finnish print culture, and also book stores. As a result, during the five years before the beginning of the Crimean war (1853 1856) book stores were opened in almost all Finnish towns: at the beginning of the war 36 book stores operated in 21 towns. The later book sellers, mainly functioning in small towns among Finnish speaking people, settled usually strictly for selling activities. Book stores received most of their revenues from selling foreign titles. Swedish, German, French and Belgian (pirate editions of popular French novels) books were widely available for the multilingual gentry. Foreign titles and copies brought in most of the revenues. Censorship inspections or unfavourable custom fees would not limit the imports. Even if the local Finnish print production steadily rose, many copies, even titles, were never delivered via book stores. Only during the 1840 s and 1850 s the most advanced publishers would concentrate on creating publishing programmes and delivering their titles via book stores. Book sellers regulated commissions were small. They got even smaller because of large amounts of unsold copies, various and usual misunderstandings of consignments and accounts or plain accidents that destroyed shipments and warehouses. Also, the cultural aim of a creating large and assortments and the tendency of short selling periods demanded professional entrepreneurship, which many small town book sellers however lacked. In the midst of troublesome business efforts, co-operation and mutual concern of the book market s entrepreneurs were the key elements of the trade, although on local level book sellers would compete, sometimes even ferociously. The difficult circumstances (new censorship decree of 1850, Crimean war) and lack of entrepreneurship, experience and customers meant that half of the book stores opened in 1845 1860 was shut in less than five years. In 1858 the few leading publishers established The Finnish Book Publishers Association. Its first task was to create new business rules and manners for the book trade. The association s activities began to professionalise the whole network, but at the same time the earlier independence of regional publishing and selling enterprises diminished greatly. The consolidation of modern and open book store network in Finland is a history of a slow and complex development without clear signs of a beginning or an end. The ideal book store model was rarely accomplished in its all features. Nevertheless, book stores became the norm of the book trade. They managed to offer larger selections, reached larger clienteles and maintained constant activity better than any other book distribution model. In essential, the book stores methods have not changed up to present times. Kirjan tie lukijalle kuvaa kirjakauppojen vakiintumista osaksi kirjallista elämää Suomessa 1740 - 1860. Teos edustaa kirjahistorian tutkimusalaa pyrkiessään tarkastelemaan kaikenlaisten painotuotteiden historiaa, ymmärtämään kirjan ja sen sisältämän tekstin tuottamisen, välittämisen ja vastaanoton eri tekijöitä ja tehtäviä yhtenä kokonaisuutena sekä lopulta hahmottamaan kirjallisen kulttuurin yhteiskunnallista merkitystä. Kirjan tie lukijalle kertoo, miten kirjojen välitys ja myynti vakiintuivat nykyaikaisen kirjakauppalaitoksen raameihin ja miten tämä myyntitapa muokkasi paikallista kirjan yhteisöä. Tutkimuksen aikaväli 1740 1860 kattaa ns. kirjan yhteisön modernisoitumisen tai kirjan toisen vallankumouksen aikakauden. Teoksessa kuvataan tänä aikakautena toimineiden 60 kirjakaupan ja niiden 96 kirjakauppiaan historia. Tutkimus jakautuu kolmeen pääteemaan: ensinnäkin siinä kuvataan kirjakauppalaitoksen ja yksittäisten liikkeiden aseman vakiintuminen Suomessa, toiseksi kansainvälisten ja kotimaisten kirjamarkkinoiden riippuvuus toisistaan, ja kolmanneksi kirjakauppojen asema kulttuurilaitoksina ja liikeyrityksinä. Kirjakauppojen vakiintuminen keskeiseksi kirjanvälitysinstituutioksi perustui kolmelle muutokselle: ensinnäkin kirjansitojien myyntimonopoli purettiin Ruotsissa 1740-luvulta lähtien, minkä seurauksena kauppias saattoi koota useilta kustantajilta saaduista niteistä monipuolisen myyntivaraston ja keskittyä yksinomaan kirjanmyyntiin Toiseksi leipzigiläisten suurkustantajien johdolla alettiin 1770-luvun Euroopassa luopua perinteisestä vaihtokaupasta ja siirtyä kirjamyynnin osalta rahamarkkinoiden aikakauteen. Tämän seurauksensa kirjamarkkinoiden toiminta tehostui ja myyntitoimi alkoi kehittyä omaksi toimialakseen. Kolmanneksi Venäjän liitettyä Suomen keisarikuntaansa paikallinen hallinto valvoi kirjakauppatoimintaa ja keskitti sensuuritarpeitten takia kaiken painotuotteiden maahantuonnin niihin. Merkittävin osa kirjatarjonnasta keskittyi yksin kirjakauppoihin. 1830-luvulle asti kirjakauppoja oli käytännössä vain suuriruhtinaskunnan kahdessa keskuksessa Helsingissä ja Turussa. Seuraavan kymmenen vuoden aikana liikkeitä avattiin kaikissa alueellisissa keskuksissa (Vaasa, Pori, Porvoo, Viipuri, Hämeenlinna, Kuopio). Varhaiset kauppiaat johtivat yleensä vertikaalisia yrityksiä: he toimivat niin painajina, kustantajina ja kirjakauppiaina. Monipuoliset liiketoimet helpottivat kirja-alan hallintaa, vähensivät kokonaiskuluja ja loivat merkittäviä kirjakeskuksia. Suurten keskusten asiakaskunta koostui lähinnä ruotsinkielisestä säätyläistöstä. 1840-luvun lopulla kansalliskulttuurin ja kansansivistämisen tavoitteet johtivat muun muassa uusien kirjakauppojen määrän räjähdysmäiseen kasvuun. Euroopan hullun vuoden 1848 ja Krimin sodan alun 1853 välissä lähes jokaiseen Suomen kaupunkiin avattiin kirjakauppa. Vuonna 1853 21 kaupungissa toimi 36 kirjakauppaa. Nämä uudet liikkeet toimivat useimmiten aikaisempaa pienemmissä maaseutukaupungeissa, joutuivat luottamaan suomenkielisestä rahvaasta koostuvaan asiakaskuntaan ja tyytyivät tavallisesti pelkkään myyntitoimintaan. Suurin osa myyntivoitoista saatiin ulkomaisten niteiden myynnistä säätyläistölle. Merkittävimmillä Suomessa toimivilla kirjakauppiailla oli kehittyneet liikeyhteydet niin ruotsalaisille, saksalaisille kuin ranskalaisillekin kirjamarkkinoille. Sensuuritarkastukset tai epäsuotuista tullimaksutkaan eivät estäneet tai edes sanottavasti rajoittaneet painotuotteiden maahantuontia. Vaikka paikallinen tuotanto kasvoi Suomessa 1800-luvun alkupuolella, merkittävä osa paikallisesti tuotettujen niteiden myynnistä hoitui kirjakauppojen ohi. Vasta 1840-luvulta lähtien kirjatuotantoa ja -myyntiä kehittäneet kirjakauppiaat alkoivat luottaa kirjakauppaverkostoon pääasiallisena myyntikanavanaan. Kirja-alan instituutiot ja toimijat asettuivat Suomeen aikakautena, jolloin kulttuuriset odotukset, taloudelliset tavoitteet ja arkipäivän todellisuus olivat usein ristiriidassa keskenään. Kirjakauppiaiden viralliset myyntipalkkiot olivat erittäin pieniä. Ne kutistuivat lähes mitättömiksi myymättä jääneiden niteiden, virheellisten lähetysten ja kirjojen kuljetuksen tai varastoinnin aikana kokeman turmeltumisten tai tuhoutumisten myötä. Sitä paitsi suurten kirjavarastojen kerääminen ja nopean myyntitempon hallitseminen vaativat ammattitaitoa, jota monella aloittelevalla kirjakauppiaalla ei ollut. Kirjanmyynnin riskejä vähennettiin yhteistoiminnalla: kirjakauppiaiden ja kustantajien yhteistoiminta ja luottamus toisiinsa turvasi yksittäisten yrittäjien pitkäaikaisen toiminnan, vaikkakin paikallisella tasolla kauppiaiden kilpailu saattoi olla tiukkaa. 1850-luvun hankalat olosuhteet (suomenkielisen tuotannon tiukka sensurointi 1850 1854, Krimin sodan katkaisemat kauppayhteydet 1853 1856), useiden yrittäjien puutteelliset taidot sekä rajalliset asiakaskunnat johtivat siihen, että puolet vuosina 1845 1860 perustetuista kirjakaupoista joutui sulkemaan ovensa tai vaihtamaan omistajaa kohta avaamisen jälkeen. Johtavat kustantajat ja kirjakauppiaat perustivat vuonna 1858 Suomen Kustannusyhdistyksen. Sen ensimmäinen tehtävä oli kirjanmyyntiverkoston kehittäminen. Tiukat toimintasäännöt loivat ammatillistumista, mutta samalla aikaisempi kirjan yhteisön moninapaisuus heikkeni. Kirjantuotanto ja -myynti keskittyivät vahvasti Helsingin ja Turun suuryrittäjien käsiin. Kirjakauppojen vakiintuminen painotuotteiden pääasialliseksi myyntikanavaksi oli hidas ja monimutkainen prosessi. Ideaaleja kirjanmyynnin muotoja ei käytännössä juurikaan saavutettu. Siitä huolimatta menestyksekkäimmät suurimpien kaupunkien kirjakaupat onnistuivat kokoamaan monipuolisen kirjatarjonnan, saavuttivat suhteellisen suuret asiakaskunnat ja ylläpitivät pysyvää kirjanmyyntitoimintaa. |
