| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Studies, Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos, Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för socialvetenskaper |
| Popis: |
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää 20–21-vuotiaiden ja 23–24-vuotiaiden Helsingin seutukunnassa asuneiden nuorten työttömyyttä ennen lamaa, laman aikana ja sen jälkeen, eli vuosina 1987–2000, sekä nuorten lamasta selviytymistä. Tutkimus koskee sitä, milloin 1990-luvun lamalla on ollut vaikutuksia enintään peruskoulututkinnon suorittaneiden työttömyyteen verrattuna peruskoulun jälkeisen tutkinnon (ammattitutkinto, ylioppilastutkinto) suorittaneiden työttömyyteen. Tarkasteltu on myös sitä, mitkä muut tekijät kuin koulutus ovat selittäneet työmarkkinoilta syrjäytymisen todennäköisyyttä. Tutkimuksen aineistona on osa ns. Eksy8700-rekisteriaineistoa, joka on muodostettu Tilastokeskuksessa yhteistyössä professori Tapani Valkosen tutkimusryhmän kanssa työssäkäyntitilaston pitkittäisaineiston pohjalta. Tutkimusväestö koostuu vuosina 1967–1978 syntyneistä suomalaisista miehistä ja naisista (N = 20 488). Ideana on toteuttaa jokaiselle syntymäkohortille kaksivuotisseuranta kaksivaiheisesti: esimerkiksi 1.-seurannassa vuonna 1974 syntyneiden työmarkkina-asemaa seurataan vuosina 1995–1996, jolloin he ovat olleet 20–21-vuotiaita; 2.-seurannassa 1974 syntyneitä tarkastellaan vuosina 1998–1999, jolloin he ovat olleet 23–24-vuotiaita. Taulukoita ja kuvioita käytetään sen kuvaamiseen, miten työmarkkina-asema riippuu koulutuksesta ja muista taustamuuttujista. Selittävässä analyysissa elaboroidaan logistisella regressioanalyysilla koulutuksen ja työttömyyden välistä yhteyttä näissä kahdessa syntymäkohorteista koostuvassa ikäryhmässä. Tutkimuksen keskeinen tulos oli se, että koulutusasteella oli suurin vaikutus 20–21-vuotiaiden ja 23–24-vuotiaiden nuorten työmarkkina-asemaan. Työttömäksi valikoituvat herkimmin huonosti koulutetut, enintään peruskoulututkinnon suorittaneet nuoret. Työttömyys ei palautunut lamaa edeltävälle tasolle, paitsi ylioppilailla, vaan oli ainakin vielä vuonna 2000 yleisempää kuin ennen lamaa: työmarkkinoilta syrjäytyminen näyttää siis pysyvämmin lisääntyneen nuorten keskuudessa laman myötä. Heikko koulutus lisäsi riskiä kokea työttömyyttä varsinkin laman jälkeen. Enintään peruskoulun käyneiden asema työmarkkinoilla oli entistä heikompi 23–24-vuotiailla kohorteilla. Koulutuksen ja muiden taustamuuttujien vakiointi ei juuri vaikuttanut syntymäkotikunnan alueen, asuinalueen, äidinkielen tai aiemman työmarkkina-aseman mukaisiin työttömyysriskeihin. Työttömyys 20–21-vuotiaana ennusti vahvasti työttömyyttä myös 23–24-vuotiaana. Koulutusaste selitti suurimman osan työttömyysriskien muutoksista etenkin alempien toimihenkilöiden, työntekijöiden ja yrittäjien lasten kohdalla. Työntekijöiden ja alempien toimihenkilöiden lasten työttömyysriski oli koulutuksen vaikutuksen huomioimisen jälkeenkin suurempi kuin ylempien toimihenkilöiden lapsilla. Perheasemalla oli koulutusasteesta ja huoltajan sosioekonomisesta asemasta riippumatonta, suoraa vaikutusta työttömyyteen, vaikka ne selittivätkin osan perheaseman ja työttömyyden välisestä yhteydestä. Perhe ja lapset suojaavat naisia työttömyydeltä enemmän kuin miehiä. Miehillä perhe ja lapset lisäsivät työttömyysriskiä 20–21-vuotiailla kohorteilla. Perheeseen kuulumattomuus ja yksin tai huoltajan luona asuminen puolestaan nostavat työttömyysriskiä. Vanhemmassa ikäryhmässä yksinhuoltajaäitien työttömyysriski kasvoi huomattavasti. Perheasema vaikutti voimakkaammin riskiin olla työtön kuin sosioekonominen tausta, joskin tausta vaikuttaa kouluttautumiseen ja sitä kautta asemaan työmarkkinoilla. |
