| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Sociology, Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiologian laitos, Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Sociologiska institutionen |
| Popis: |
Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu-työssäni keskitytään tutkimaan kahden yleisimmän sukupuoliteitse leviävän virustaudin, kondylooman ja sukuelinherpeksen, saaneiden ihmisten selviytymistä tautinsa kanssa. Tarkoituksena on selvittää, minkälaisia selviytymistyylejä kroonisen sukupuolitaudin saaneilla ihmisillä on, minkälaisiin eri vaiheisiin selviytymistä voidaan tyypitellä viestien ja tarinoiden perusteella sekä mistä sairastuneet ovat saaneet tukea omassa toipumisessaan. Aineistona ovat internetin sukupuolitauteja käsittelevältä keskustelupalstalta kerätyt ihmisten kommentit ja kirjoitukset. Lisänä ovat muutamat tartunnan saaneiden itse kirjoittamat tarinat aiheesta, joita keräsin internetissä julkaistulla ilmoituksella. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä ja teoreettisena viitekehyksenä on heikko sosiaalinen konstruktionismi. Selviytymisen vaiheita olivat alkushokki, tiedonjano, pyrkimys taudin hallitsemiseen sekä hyväksynnän hakeminen uudelta kumppanilta. Vaiheet eivät välttämättä esiintyneet tässä järjestyksessä, vaan vaihtelivat elämäntilanteen mukaan. Alussa oli eräänlainen tyrmistys siitä, että itselle osui tällainen elämänkohtalo. Tiedonjano seurasi yleensä melko välittömästi pahimman alkushokin hävittyä. Taudin hallitseminen oli pyrkimys takaisin mahdollisimman normaaliin olotilaan, mikä vallitsi ennen taudin saamista. Neljäs vaihe eli oman tartunnan kertominen uudelle kumppanille oli testi, missä oma viehätysvoima ja uusi identiteetti puntaroitiin. Selviytymistyylejä löytyi neljä erilaista ja ratkaiseva tekijä oli oireiden määrä ja laatu. Selviytyminen oli sitä vaikeampaa, mitä hankalammat oireet olivat. Nimesin eri tyylien edustajat helposti selviytyviksi, seestyneiksi, positiivisiksi sekä luovuttajiksi. Helposti selviytyvillä tauti ei enää vaivannut ja he olivat jo ohittaneet asian. Seestyneillä oireet olivat olleet vaikeat, mutta muuttuneet myöhemmin helpommiksi. Positiivisilla ja luovuttajilla oireet olivat vaikeat, mutta positiiviset eivät antaneet periksi taudin edessä, vaan taistelivat sitä vastaan. Luovuttajilla taas tauti täytti koko elämän ja kaikki määriteltiin sen kautta. Tärkeimmäksi tueksi nousi vertaistuki ja nimenomaan internetin kautta, sillä siellä saattoi toimia nimettömästi ja kysellä ja keskustella avoimesti ilman häpeää ja noloutta. Tärkeimmäksi selviytymistä vaikeuttavaksi tekijäksi osoittautui stigma, joka aiheutti häpeää, eristäytymistä ja tartunnan salailua. Sukupuolitaudit nähdään seksuaalisten hurjastelijoiden tauteina eikä sitä määritelmää haluta omalle kohdalle. Näin ollaan eräänlaisessa salailun kierteessä. Lähteistä tärkeimmät olivat luonnollisesti sairauden kanssa selviytymistä käsittelevät yhteiskuntatieteelliset tutkimukset kuten Kari Huotarin Positiivista elämää, Anne Siposen Ei minulle voi käydä näin ja Ullamaija Seppälän Lapsi, perhe ja epilepsia. Lisäksi tärkeänä apuna oli Erving Goffmanin Stigma. |
