| Popis: |
Pro gradu -työssäni tutkin 2010-luvun kotimaista sotakuvausta kolmen uuden sukupolven naiskirjoittajan sota-aiheisissa teoksissa. Tutkimuskohteenani ovat Katja Ketun romaani Kätilö (2011), Heidi Köngäksen romaani Dora, Dora (2012) sekä Paula Vesalan sanoitukset Kiestinki-albumille (2011). Tutkimukseni on sekä temaattista että kontekstuaalista: Teoksista nousevien teemojen ja näkökulmien analysoinnin lisäksi selvitän, kuinka nämä sotakuvaukset uudistavat sotatulkintoja verrattuna suomalaisen sotakirjallisuustradition valtavirtaan ja historiakäsitykseen. Luen teoksia yhtäältä sotahistorian välittämän tiedon ja toisaalta suomalaisen sotakirjallisuusperinteen konteksteissa. Tutkielmani koostuu kahdesta tieteellisestä artikkelista sekä erillisestä johdantoluvusta, jossa tuon esiin tutkimukseni keskeisimmät kontekstit ja vedän yhteen analyysini johtopäätökset. Ensimmäisessä artikkelissa tutkin Paula Vesalan sanoitusten konstruoimaa sodankuvaa ja tarkastelen, miten se lisää sotatulkintojen moniäänisyyttä. Kiinnitän huomiota etenkin laulujen naisnäkökulmaan, sotakokemuksen ja identiteetin kytkeytymiseen sekä sukupolvien suhteen ja sodan perinnön problematiikkaan. Osoitan laulutekstien tarjoavan samastumisposition myös sotaa kokemattomalle yleisölle. Toisessa artikkelissani rajaan tarkasteluni rakkauden, halun ja sodan kuvauksen suhteeseen Kätilö ja Dora, Dora -romaaneissa. Tutkin, mitä muotoja ja merkityksiä rakkaus ja halu teoksissa saavat, kuinka ne kytkeytyvät sotakuvaukseen ja millaisia uudenlaisia tulkintoja näiden näennäisten elämän ääripäiden yhteenkietoutuminen avaa aiheeseen. Nostan esiin halun ja rakkauden merkityksen sodan vastavoimina, selviytymiskeinoina, toiminnan motiiveina ja moraalin korvaajina. Tutkimukseni osoittaa, että Kiestinki, Kätilö ja Dora, Dora liittyvät 2000- ja 2010-luvulla voimistuneeseen uuteen sotakirjallisuusilmiöön, jonka myötä sotaa kokemattoman sukupolven kirjailijat ovat nostaneet keskusteluun aiemmin vaiettuja viime sotiemme tapahtumia ja marginaaliin jääneitä näkökulmia. Kohdeteokseni tuovat esiin yksilön tunnot sekä ahtaat valinnanmahdollisuudet ja problematisoivat erityisesti naisen asemaa. Ne eivät kuitenkaan kuvaa päähenkilöitään passiivisina uhreina, vaan toimivina, moniulotteisina ja sovinnaisuuden rajoja murtavina selviytyjinä. Samalla tulee näkyväksi, että tuoreiden aiheiden, näkökulmien ja kuvaustapojen myötä sotakirjallisuus on säilyttänyt elinvoimaisuutensa. Viime sotiemme ajallisesta etäisyydestä huolimatta sotakuvausten aika ei ole ohi. |
