| Popis: |
Tutkimus tarkastelee mitä tietoja luonnollisen henkilön omaisuudesta dokumentoidaan omaisuusluetteloihin. Perunkirjoitusta eli asiakirjojen luomista koskevaa tapahtumaa käsitellään tutkimuksessa prosessina ja selvitetään tähän prosessiin vaikuttavia tekijöitä. Perunkirjoitus on yhteiskunnan säätämien lakien ja säädösten mukaista toimintaa, jonka motiivina on laissa säädettyjen velvoitteiden täyttäminen. Tutkimus vertailee kolmen eri vuoden 1925, 1955 ja 1985 omaisuusluetteloita ja selvittää omaisuuden dokumentoinnissa vuosien myötä tapahtuneita muutoksia. Aineistona tutkimuksessa ovat Jyväskylän raastuvanoikeuteen talletetut perukirjat ja tutkimusvuosina voimassa olleet lait, laki Perintökaaresta ja Perintö- ja lahjaverolaki. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys tulee arkistotieteestä, Frank Upwardin kehittämästä kontinuumimallista, jonka sisäkkäisten ulottuvuuksien ja akselien yhdistelmässä luodaan asiakirjahallinnan tehtäviä koordinoivia ja määritteleviä ominaisuuksia. Kontinuumimallin avulla voidaan asiakirjahallinnon suunnittelussa löytää millaisia asiakirjoja, järjestelmiä ja sääntöjä organisaatio tarvitsee asiakirjahallinnan tueksi sekä miten kauan asiakirjoja tulisi säilyttää. Kontinuumiteorian avulla luonnollisen henkilön omaisuutta koskevan omaisuusluettelon tuottaminen käsitellään prosessina. Henkilön omaisuutta koskeva dokumentti on laadittu perukirja. Se otetaan talteen asiakirjana ja tarkastetaan veroviranomaisten toimesta perintöveron maksamista varten. Perukirjojen organisointiin määräävät viranomaisen asiakirjoja koskeva lainsäädäntö ja osakkaiden oikeusturvan takaaminen. Pysyvästi säilyttämiseen yhteisenä kansallisena kulttuuriomaisuutena ohjaa yhteiskunta valtion lakien ja ohjeiden mukaan. Tutkimuksen tulosten valossa nähdään kuinka omaisuuden dokumentoinnissa on tapahtunut muutosta tutkimusvuosina. Perukirjojen sisältämän omaisuuden luonne ja arvottaminen ovat muuttuneet ja vaikuttavat lait ovat muuttuneet yksityiskohtaisemmiksi. |
