| Popis: |
Tutkimuksen tehtävänä on muodostaa kuva tupakoitsijasta vallan subjektina, vastata kysymykseen mikä on tupakoitsija suomalaisessa yhteiskunnassa. Pyrkimyksenä on - Foucault´n terminologiaa käyttääkseni - hahmon tavoittaminen ”aineettoman materiaalisuuden” tasolla. Asetettuun päämäärään kuljetaan tupakoinnin historian ja biovallan analyysin kautta. Esittelyssä on tupakan erilaiset käyttötavat, laajuus ja asema menneessä Euroopassa. Tätä historiallista taustaa vasten tutkimuksessani esitän kuinka vapaiden nautintojen tapakulttuuriin kuulunut toiminta joutui tieto-vallan alueelle ja alettiin käsittää lakien, säädösten ja institutionaalisten järjestelyjen kautta yhteiskunnallisena häiriötekijänä. Tutkielmassani olen pyrkinyt jäljittämään niitä määrittelyprosessien polkuja, joissa tupakoitsijan traagiseksi kutsumani hahmo rakentuu. Keskeisin tupakoinnin aseman määrittäjä on ollut lääketieteellinen tieto. Tuon tiedon auktorisoimana legitimoitiin tupakan normatiivinen haltuunotto ja näin tupakoitsijan hahmo alkaa muuttua traagiseksi. Yritän perustella traagisuuden käyttämällä apunani sosiaalisen konstruktionismin tutkimuksen esittelemiä tupakointiin liitettyjä ongelmakonstruktioita, sekä näistä johdettuja institutionaalisia järjestelyjä, kuten tupakkalaki ja sen muutokset. Tutkimustani voi lukea eräänlaisena sivilisaatiokritiikkinä, sillä käsittelemäni aiheen valossa näyttäytyvä valta on julmaa. Se tuottaa kuvan tupakoitsijasta epärationaalisena itsemurhaajana sekä patologisena murhaajana, ympäristölleen vaarallisena hahmona. Kuitenkaan tälle hahmolle ei voida vallan suvereenissa merkityksessä tehdä mitään, mutta vielä pirullisempi keino on käytössä. Tupakoitsija asetetaan itsensä ja ympäristönsä kanssa ristiriitaan. Hän joutuu astelemaan kansantribuunin eteen luontonsa vallassa olevana patologisena murhaajana. Biovalta tarvitsee uhrinsa. Työn lopuksi päädyn pohtimaan tupakoitsijan mahdollisuuksia vapautua uhrimenoista. Koska uhrauksen kohteeksi päätyminen johtuu tiedon ja vallan suhteista, vapautuksen mahdollisuutta etsitään tiedon käsitteestä. Jos tupakoitsija ymmärtää olevansa lopulta vain tietty positio monitahoisten ja –tasoisten tiedollisten kamppailujen pinnassa, eikä absoluuttinen fakta, niin tällöin hän voi asettaa itsensä eettisen subjektin osaan ja vähintäänkin vapautua itsesyytösten julmuudesta. |
