| Popis: |
1700-luvulla julkinen keskustelu poliittisista järjestelmistä kiivastui ja kärjistyi kaikkialla Euroopassa. Ranskassa tämä keskustelu oli tarkoin säänneltyä ja rajoitettua, eikä poliittisella oppositiolla ollut mahdollisuuksia kritisoida kruunun politiikkaa, monarkiaa tai monarkkia suoraan ja avoimesti, vaan kriittiset keskustelut vallitsevasta poliittisesta järjestelmästä oli käytävä peitellysti tai maan ulkopuolelta. Tässä tutkielmassa tarkastelen Ludvig XV:n virallisten rakastajattarien ympärillä käytyä keskustelua rakastajattarista ja monarkiasta maan ulkopuolelta julkaistujen elämäkertojen kautta. Virallisten rakastajattarien pitäminen oli varhaismodernina aikana tyypillistä Euroopan hoveissa. 1700-luvulla heistä myös kirjoitettiin aiempaa enemmän painamisen mahdollisuuksien lisääntyessä. Rakastajattarien elämäkerrat olivat tarkoin valvottua ja sensuroitua kirjallisuutta 1700-luvun Ranskassa, sillä niiden kautta voitiin luoda vahvoja mielikuvia hallinnon hoidosta ja persoonallisuuksista poliittisessa keskuksessa, hovissa. Ne myös käyttivät hyväkseen hovin juoruja ja anekdootteja sekä kuvasivat ajankohtaisia poliittisia tapahtumia. Tässä tutkielmassa tarkastelen rakastajattaria ilmiönä ja heistä käytyä keskustelua sekä sitä poliittista keskustelua, jota käytiin heidän kauttaan. Pyrin selvittämään sen, miten rakastajattarista kirjoitetut elämäkerrat osallistuivat 1700-luvun julkiseen keskusteluun poliittisista järjestelmistä, monarkiasta ja poliittisen vallan käytöstä oikeuksineen ja rajoineen. Erityinen huomion kohde on sukupuolittuneiden käsitysten ja sukupuolittuneen kielen käyttö monarkian haastamisen tai tukemisen välineenä. Tutkimuksen metodisina lähtökohtina ovat Quentin Skinnerin aatehistorialliset menetelmät, uuden poliittisen historian ja poliittisten kulttuurien tutkimuksen piirissä esitetyt huomiot kielestä ja kielenkäytöstä sekä Joan Scottin huomiot sukupuolen poliittisuudesta ja sosiaalisesta sukupuolesta vallan suhteiden ilmaisijana. |
