Popis: |
Tutkimuksessani tarkastelen söpöyttä nykytaiteen ja kulttuurin ilmiönä feministiseen viitekehykseen ja tyttötutkimukseen tukeutuen. Tutkimukseni on ilmiölähtöinen tutkimus Riikka Hyvösen ja Rakel Liekin taidetapahtumasta ”Ylisöpö!”, johon osallistuin syksyllä 2010. Näyttelyssä söpöyttä tarkastellaan maalaustaiteen keinoin ja vieraat pääsivät itse värittämään kuvia teoksista. Taiteilijoiden mielestä söpöys on feministinen kannanotto: ”Tyttö kasvaa söpöyden keskellä mutta aikuistuttuaan hänen on luovuttava siitä jos hän ei halua luopua uskottavuudestaan”. ”Myös taiteen kentällä uskottavuutta etsitään usein negatiivisesta. Avoimen positiiviset ja feminiiniset teemat ovat vähemmän esillä kuin ahdistuneet ja miehiset aiheet”. Tutkimukseni pääkysymykset ovat: Miksi nykytaiteilija haluaa tehdä söpöä taidetta? Voiko nykytaide olla söpöä? Onko söpö taide uskottavaa? Ilmeneekö väritysilmaisussa sukupuolen perusteella eroja? Söpön taiteen uskottavuusteeman lisäksi tutkimuksessani on myös taidekasvatuksellinen näkökulma. Aineistosta itsestään nousivat erot väritysilmaisussa sukupuolen perusteella esiin. Tukeudun kirjallisuudessa alan uusimpiin tutkimuksiin poikien ja tyttöjen kuvallisen ilmaisun eroista. Söpö -ilmiön lisäksi käsittelen tutkimuksessani myös japanilaista söpöyttä ja kitschiä. Japanilaisessa katukulttuurissa söpöys on tavoiteltavaa ja viime vuosikymmenellä japanilainen populaarikulttuuri on levinnyt valtavirtailmiöksi myös Suomessa. Tekevätkö vaaleanpunainen väritys, hileet, bambit ja muut söpöt hahmot teoksesta heti kitschiä? Keskeisenä aineistona tutkimuksessani ovat haastattelu ja keskustelu taiteilijoiden kanssa. Lisäksi selvitän tutkimuksessani näyttely-yleisön kokemuksia ja mielipiteitä: miten he kokivat näyttelyn ja mitä söpöys heille merkitsee. Aineistossani on myös yleisön värittämiä kuvia. Haastateltavien taiteilijoiden ääni kuuluu läpi tutkimuksen. Tutkimuksen perusteella söpö taide on uskottavaa, vakavasti otettavaa taidetta. Tyttöjen ja poikien värityskuvissa sukupuoli vaikuttaa ilmaisuun. Sukupuolisensitiivisyys on tärkeää kaikilla yhteiskunnan tasoilla, mikä tarkoittaa että jokaisen tulisi voida esittää sukupuoltaan haluamallaan tavalla, jolloin hänen yksilöllisyytensä huomioidaan. Taideopetusta olisi myös hyvä kehittää sukupuolisensitiivisyyden näkökulmasta, jolloin huomioon voitaisiin ottaa molempien sukupuolten vahvuudet ja voimavarat erikseen. |