| Popis: |
Ympäristöministeriö kutsui selvityksen tekijät tarkastelemaan maankäytön suunnittelun ja rakentamisen tulevaisuuden haasteita, muutosnäkymiä, uusia ohjaustarpeita ja uuden tyyppisiä ohjausmahdollisuuksia. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden edistäminen maankäytön suunnittelussa on tulevan lainsäädännän välttämätön lähtökohta. Yhdyskuntien piirteet, maantiede ja aluekehitys vaihtelevat maan eri osissa. Kunnilla tulisi olla suuri harkintavalta maankäytön suunnittelun ja rakentamisen periaatteiden soveltamisessa. Maankäytön suunnittelu on kehittämistä ja muutoksen hallintaa tarkoituksenmukaisin keinoin. Ohjauksen ja resursoinnin painopisteen olisi oltava nykyistä selvemmin tulevissa muutoksissa, ei nykytilanteen selvittämisessä. Kunnat ja maakunnat voisivat laatia ja hyväksyä strategisia maankäytön yleissuunnitelmia, joiden avulla koordinoitaisiin ja ohjattaisiin maakuntien, kaupunkiseutujen ja kuntien kehitystä. Maankäytön muutosten velvoittavassa (oikeusvaikutteisessa) ohjauksessa voisi olla kaksi suunnittelutasoa: kunnan maankäytön yleissuunnitelma ja kehittämissuunnitelma, jonka aloitteentekijänä ja laatijana voivat olla sekä kunnat että yksityiset toimijat. Maankäytön suunnitelmien laatimismenettelystä voitaisiin säätää nykyistä yksiselitteisemmin. Rakentamisen koko ketjun eri osapuolten tehtävät, roolit ja vastuut olisi määriteltävä laissa nykyistä tarkemmin ja selkeämmin. Tulevassa lainsäädännössä tulisi huomioida rakennuksen elinkaari siten, että uudisrakentaminen, korjaaminen, ylläpito ja huolto olisivat sääntelyn perustana. Rakennuslupa vaadittaisiin vain terveellisyyden ja turvallisuuden kannalta merkityksellisiin hankkeisiin. Ympäristöministeriö kutsui selvityksen tekijät tarkastelemaan maankäytön suunnittelun ja rakentamisen tulevaisuuden haasteita, muutosnäkymiä, uusia ohjaustarpeita ja uuden tyyppisiä ohjausmahdollisuuksia. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden edistäminen maankäytön suunnittelussa on tulevan lainsäädännän välttämätön lähtökohta. Yhdyskuntien piirteet, maantiede ja aluekehitys vaihtelevat maan eri osissa. Kunnilla tulisi olla suuri harkintavalta maankäytön suunnittelun ja rakentamisen periaatteiden soveltamisessa. Maankäytön suunnittelu on kehittämistä ja muutoksen hallintaa tarkoituksenmukaisin keinoin. Ohjauksen ja resursoinnin painopisteen olisi oltava nykyistä selvemmin tulevissa muutoksissa, ei nykytilanteen selvittämisessä. Kunnat ja maakunnat voisivat laatia ja hyväksyä strategisia maankäytön yleissuunnitelmia, joiden avulla koordinoitaisiin ja ohjattaisiin maakuntien, kaupunkiseutujen ja kuntien kehitystä. Maankäytön muutosten velvoittavassa (oikeusvaikutteisessa) ohjauksessa voisi olla kaksi suunnittelutasoa: kunnan maankäytön yleissuunnitelma ja kehittämissuunnitelma, jonka aloitteentekijänä ja laatijana voivat olla sekä kunnat että yksityiset toimijat. Maankäytön suunnitelmien laatimismenettelystä voitaisiin säätää nykyistä yksiselitteisemmin. Rakentamisen koko ketjun eri osapuolten tehtävät, roolit ja vastuut olisi määriteltävä laissa nykyistä tarkemmin ja selkeämmin. Tulevassa lainsäädännössä tulisi huomioida rakennuksen elinkaari siten, että uudisrakentaminen, korjaaminen, ylläpito ja huolto olisivat sääntelyn perustana. Rakennuslupa vaadittaisiin vain terveellisyyden ja turvallisuuden kannalta merkityksellisiin hankkeisiin |
