| Popis: |
Digital technology for musical purposes creates new means for embodiment and expressions of music. The aim of this article is to explore a non-linear digital music composition application in relation to two composers active in the field of contemporary art music. Drawing on the posthumanist ontological turn the study offers a sociomaterial understanding of learning practices. The empirical material consists partly of an interview with Jesper Nordin, a composer and music/composition application creator who is active in the contemporary art music field. In addition, the author’s own a/r/tographical exploration together with the iPad application called Gestrument, for compositional purposes constitutes a part of the material. The generated material was analysed through a posthumanist narrative, constructed and presented as entangled stories of learning/becoming in relation with the digital actant Gestrument, with human and nonhuman actants in a wider sense. The results introduce a discussion on the implications a posthumanist sociomaterial understanding can have for music education practices. For example, the composition here becomes relata, it is diffracted to multiple becomings in relation to different interpreters, musicians, traditions, compositions and so forth. When employed for the purpose of composition as an activity within music education, digital hardware/software can offer multiple ways of intra-acting with music, other ways than via common musical instruments, and by that differentiate the process of conceptualizing subjective ideas in multiple directions, emphasizing diffraction and relationality. In this understanding of music creation as relational and fluid, the employment of specific digital actants seems to help corroborate modes of conceptualizing music, but also act as a partner of renewal as well as a sounding board for musical ideas. Musiikillisiin tarkoituksiin kehitetty digitaalinen teknologia luo uusia keinoja musiikin ilmentämiseen ja musiikilliseen ilmaisuun. Tämän artikkelin tavoitteena on tutkia epälineaarista digitaalista sävellyssovellusta suhteessa kahteen nykytaidemusiikin alalla toimivaan säveltäjään. Posthumanistisen ontologisen käänteen pohjalta tutkimus tarjoaa sosiomateriaalisen näkökulman oppimiskäytäntöihin. Empiirinen aineisto koostuu osittain haastattelusta nykytaidemusiikin alalla toimivan säveltäjän ja musiikki-/sävellyssovellusten luojan Jesper Nordinin kanssa. Lisäksi aineistona on kirjoittajan oma ”a/r/tografinen” tutkimus sävellystarkoituksiin luodun Gestrument-nimisen iPad sovelluksen kanssa. Syntynyttä materiaalia analysoitiin posthumanistisen narratiivin kautta, joka konstruoitiin ja esitettiin toisiinsa kietoutuneina kertomuksina oppimisesta tai tulemisesta suhteessa digitaaliseen aktantti Gestrumentiin, ihmisten ja ei-inhimillisten aktanttien kanssa laajemmassa merkityksessä. Tulokset käynnistävät keskustelun posthumanistisen sosiomateriaalisen ymmärryksen vaikutuksista musiikkikasvatuksen käytäntöihin. Esimerkiksi sävellyksestä tulee tässä suhteellinen; se taipuu moniin ”tulemisiin” suhteessa eri tulkitsijoihin kuten muusikoihin, traditioihin ja sävellyksiin. Kun digitaalista laitteistoa tai ohjelmistoa käytetään musiikkikasvatuksessa säveltämistarkoituksessa, voidaan tarjota moninaisia ”sisäisiä ” tapoja toimia musiikin kanssa. Nämä tavat ovat toisenlaisia kuin käytettäessä ns. tavallisia soittimia. Näin subjektiivisten ideoiden käsitteellistämisprosessi voidaan eriyttää moniin suuntiin painottaen taipuisuutta ja relationaalisuutta. Kun musiikin luominen ymmärretään relationaalisena ja sulavana, tiettyjen digitaalisten aktanttien käyttö näyttää auttavan vahvistamaan musiikin käsitteellistämisen tapoja sekä toimimaan uudistumisen partnerina ja äänialustana musiikillisille ideoille. |
