| Popis: |
Verkkoversio: Helsingin yliopisto, 2023 Sosiaaliasioiden muutoksenhakulautakuntien asema riippumattomina lainkäyttäjinä on oikeuspoliittisessa keskustelussa aiheuttanut toistuvia epäilyksiä. Siihen nähden on huomionarvoista, että asia ei ole suuresti huolettanut lautakuntien menettelyä, organisaatiota ja hallintoa suunnitellutta lainsäätäjää. Tässä tutkimuksessa kysytään, täyttävätkö lautakuntien sääntely ja käytännöt suhteessa toimeenpanovaltaan, asianosaisiin ja tuomioistuinlaitoksen sisäisiin auktoriteetteihin ne vaatimukset, joita riippumattomuuden suoja edellyttäisi. Voitaisiinko lautakuntia tässä mielessä kutsua tuomioistuimiksi? Jos ja kun lautakuntia ainakin tulisi voida verrata tuomioistuimiin, mitä tästä toisaalta seuraa riippumattomuuden kannalta? Tarkastelun lähtökohtana ovat ennen kaikkea perustuslaki, Euroopan ihmisoikeussopimus ja kansainvälisten järjestöjen sopimukset riippumattomuuden suojan tavoiteltavasta vähimmäistasosta. Viimeksi mainituista keskeisimpiä ovat Euroopan neuvoston kaksi suositusta. Yleisten tuomioistuinten ja hallintotuomioistuinten sääntely ja käytäntö muodostavat arviointien kannalta perustavan vertailukohdan, sillä merkittävä poikkeaminen niiden itsenäisyyttä turvaavien järjestelyjen tasosta edellyttäisi erityisen vahvoja perusteita. Tutkimuksen painopiste on lautakuntien itsenäisyyden reaalisissa takeissa. Niinpä tutkimuksessa käsitellään lähemmin esimerkiksi lautakuntien nimitysmenettelyä, kokoonpanoa, jäsenten palkkauksen perusteita ja lautakuntien hallintoon liittyviä kysymyksiä, kuten suhdetta tulosohjausta harjoittaviin ministeriöihin. |
