| Popis: |
Tässä artikkelissa paneudutaan kouluissa, oppilaitoksissa ja niiden lähiympäristöissä esillä olevaan taiteeseen kasvatuksen näkökulmasta sekä kartoitetaan erityisesti kuvataideopettajien julkisen taiteen opetuskäyttöä 2010-luvulla. Kyselytutkimuksessa (2017–2018) kuvataideopettajat (n=45) määrittelivät julkisen taiteen opetuksessaan paitsi kansalaiskasvatuksen kulttuurisena resurssina myös itseisarvoisena sekä hyödyllisenä opetusvälineenä ja oppimateriaalina. Ammattitaiteilijoiden teosten ohella myös oppilastöitä pidettiin julkisena taiteena niiden ollessa esillä koulujen ja oppilaitosten puolijulkisessa tilassa. Käsitys julkisesta taiteesta opetuksessa ulottui kattamaan lisäksi formaalien oppimistilojen ulkopuolisen taiteen, sillä teokset julkisessa kaupunkitilassa sekä taidenäyttelyissä kaupungin taidemuseossa ja gallerioissa kuuluivat opettajien toteuttaman julkisen taiteen pedagogiikan piiriin. Kuvataideopettajat edistivät julkisen taiteen tarkastelun avulla yleisimmin oppijoiden argumentointitaitoa ja tunneilmaisua sekä niin kutsuttuja 2000-luvun taitoja, kuten useimmin mainitut luovuus ja innovatiivisuus sekä kulttuuritietoisuus ja sosiaalinen vastuu. Kuvataideopettajat pyrkivät tarkoilla aistihavainnoilla syventämään kokemusta todellisuudesta, jossa oppijat elävät sekä edistivät kulttuuristen merkitysjärjestelmien opiskelua. Näin erityisesti yläkoulun ja lukion opetuksessa korostettiin oppijoiden erilaisten näkökantojen esittämistä sekä kykyä arvioida vastuullisesti inhimillistä kokemusta. This article focuses on public art, including the art on display in formal learning environments as part of teaching. It examines the views of visual arts teachers on public art in educational facilities and the use of it in teaching primary, secondary, and tertiary education in the 2010s. In the teachers’ questionnaire completed in 2017–2018, the visual arts teachers (n=45) defined public art as a cultural resource, although they also perceived it as an independent and useful teaching tool and learning material. Works of art by professional artists, as well as student artworks, were regarded as public art as they are on display within the semi-public space of educational facilities. Works of art in public urban spaces as well as in the art exhibitions, city art museums, and galleries fell within the scope of public art pedagogy. Thus, the understanding of public art in learning environments and teaching extended to include art that is outside the actual educational facilities. Visual arts teachers particularly promoted argumentation skills and the emotional expression of learners, as well as 21st century skills, of which creativity and innovation, cultural awareness, and social responsibility were the most often mentioned. Also, visual arts teachers made use of accurate sensory perceptions to deepen the reality in which learners live as well as advanced the study of cultural significance. In that way teaching through public art in lower and upper secondary schools specifically emphasized the different perspectives of learners and their ability to evaluate the human experience responsibly. |
