| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Kulttuurien osasto, folkloristiikka, Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, institutionen för filosofi, historia, kultur- och konstforskning, Heimo, Anne, Peltonen, Ulla-Maija, Häkkinen, Antti |
| Popis: |
The Power of Laughter. An oral history study of meanings of humour at the former industrial community of Tikkakoski arms factory. The Tikkakoski arms factory (1893-1991) village community was built around the factory during the first few decades of the 20th century, and was closed in 1991 due to “economical problems” caused by deindustrialization. The dissertation analyses the meanings of collective humour in the Tikkakoski arms factory community. The primary research material consists of the oral histories (filmed 1996-2014) of 27 interviewees in the local community, spanning three generations. The research is autoethnographical and also makes use of folklore materials from archives, literature, letters, and local publications. Forms of collectivity are analysed through microhistory and with methods of oral history research. The analytical framework of the study combines oral history and social history methods. The research approaches the issues of tradition and identity by viewing folklore as humour and narration, and also as the commitment of different generations to specific kinds of political ideologies. Carnivalization in working class culture, and forms of self-irony in particular, are ambivalent phenomena, simultaneously articulating an awareness of an opposition to inequality on the one hand, but making it tolerable on the other. The tradition of verbal and situational humour was an intrinsic part of the Tikkakoski shop floor culture, which the workers felt proud of. The reality was different to newcomers. The humour tradition in the community reveals patterns of structural discrimination. In his Prison Notebooks, Antonio Gramsci writes about workers developing a “contradictory consciousness” in which an implicit awareness of exploitation is unable to develop into a fully conscious and articulated form. This impasse is also shown in the narration of the Tikkakoski workers. One expression of this is the workers response to “paternalism”. The top managers were respected, but at the same time they were the butts of jokes. The trust that workers invested in the top management caused bitterness when the factory was closed. Interviewees felt that they had been betrayed generation after generation. The humiliation of losing work and own community, along with having deep financial and health problems, meant losing humour as well. The study shows that the workers who were retired when the factory closed, have lived active lives with good relations to former co-workers, but those who were made redundant faced difficulties. Losing laughter was a turning point and meant crisis for the ex-workers on a personal micro level but also on a macro level. Deindustrialization has changed working class culture. Instead of being proud of own community, there is a shame of losing it and a fear for the future. Naurun voima. Muistitietotutkimus huumorin merkityksistä Tikkakosken tehtaan paikallisyhteisössä Tikkakosken tehdasyhteisö kasvoi aseistaan tunnetun tehtaan (1893-1991) ympärille viime vuosisadan aikana. Tehdas lakkautettiin taloudellisiksi ja tuotannollisiksi mainittujen syiden vuoksi vuonna 1991. Tutkimus käsittelee yhteisöllisen kulttuurin ja huumorin merkityksiä deindustrialisaation kokeneessa tehdasyhteisössä. Autoetnografisen tutkimuksen pääasiallinen aineisto koostuu tekijän tallentamista muistitietohaastatteluista vuosilta 1996-2014. Tekijä käyttää tutkimusaineistona myös omia muistojaan, kokemuksiaan ja havaintojaan ollen itse tutkimansa yhteisön entinen jäsen. Lisäaineistoina ovat yhteisöä, muistitietoa ja perinnettä koskevat tutkimukset, arkistoaineistot, julkaisut ja kirjeet. Tehtaalaisia koskevaa muistitietotutkimusta ohjaa mikrohistoriallinen näkökulma. Analyyttinen kehys yhdistää muistitietotutkimuksen, folkloristiikan ja yhteiskuntahistorian tutkimusten metodeja. Tutkimus tarkastelee identiteettejä ja niiden muutoksia yhteisössä politiikkaa ja huumoria korostavan perinteen kautta. Työväenkulttuurin karnevalistisuus ja itseironian muodot ilmentävät kaksijakoisesti uhmakasta ylpeyttä ja nöyryyttä. Huumori ja pilailu tehdassalikulttuurissa olivat keskeinen osa yhteisöllistä perinnettä. Erityisesti Tikkakosken ulkopuolelta yhteisöön tulleiden ja vähemmistönä työskennelleiden naisten haastattelut antavat tietoa omaehtoisen huumorikulttuurin tuottamasta sisäpiiriylpeydestä mutta myös rakenteellisesta syrjinnästä. Ristiriitainen tietoisuus omasta asemasta työläisyhteisössä toistaa haastatteluissa myös kaksijakoisuutta. Sen yksi ilmenemismuoto on asenne tehtaan johtajistoon yhtäältä ihaillen ja toisaalta heistä vitsaillen. Tehdaspaternalismin periaatteiden mukaisesti Tikkakoskellakin johtajisto tuki isällisesti yhteisön kasvua ja hyvinvointia liiketoiminnan tavoitteiden tukemiseksi. Työntekijöiden luottamus johtajiin romahti tehtaan lakkauttamisen myötä. Haastateltavat tunsivat tulleensa petetyiksi sukupolvien ajan. Tutkimus osoittaa, että työn ja yhteisön menettäminen toi mukanaan häpeän kokemuksia taloudellisten ja terveydellisten ongelmien lisäksi. Haastateltavista he, jotka olivat jääneet eläkkeelle tehtaan lakkauttamista ennen, pysyivät virkeinä pitäen aktiivisesti yhteyttä entisiin työtovereihinsa. Irtisanotut tehtaalaiset taas vieraantuivat vähitellen entisestä yhteisöstään eivätkä ehtineet pätkätyöpaikoissa saada tehtaalla vallinneiden sosiaalisten suhteiden kaltaisia kontakteja. Työttömät ikävöivät tehdastyöstä eniten ”työporukkaa ja naurua”. Niiden menettäminen oli työläisten elämässä käännekohta mikrotasolla, mutta osoittaa myös makrotason muutosta. Deindustrialisaatio on muuttanut työväen kansanomaista kulttuuria. Yhteisen naurun ja ylpeyden tilalla on häpeää oman identiteetin kadottamisesta ja pelkoa omasta tulevaisuudesta. |
