Ligniinitutkimuksia III. Ligniini johtoaineena sulavuustutkimuksissa

Autor: Maija-Liisa Salo
Rok vydání: 1958
Předmět:
Zdroj: Agricultural and Food Science
Agricultural and Food Science, Vol 30, Iss 1 (1958)
ISSN: 1795-1895
1459-6067
DOI: 10.23986/afsci.71442
Popis: The suitability of lignin as a tracer substance, i.e. the apparent indigestibility of lignin, is dependent on the method used for the determination of lignin. Further, a method suitable for one food is not necessarily suitable for all kinds of food. By the method used in this investigation (method A) the mean digestibility of lignin from mature hay or from hay cured after blooming was found to be +1.8 ± 0.6 %. However, the mean digestibility of lignin from hay cut at an early stage of growth was +17.6 ± 1.0 %. When a pepsin pretreatment was included in the method (method B) the digestibility of crude lignin was found to be somewhat lower than the digestibility of lignin. The lignin determined by method A is more suitable for the lignin ratio technique (digestibility coefficient +1.8 ± 0.7. than the crude lignin determined by method B (digestibility coefficient +3.1 ± 0.9). The lignin preparations isolated from hay and from corresponding faeces have not a uniform composition. Appreciable differences appear in the methoxyl and in the nitrogen contents.
Koska ligniini on rehuissa runsaimmin esiintyvistä aineista huonoimmin sulava, joissakin tapauksissa ehkä kokonaan sulamaton, on sitä ryhdytty käyttämään johtoaineena sulavuustutkimuksissa, jolloin rehun eri aineosien sulavuuskertoimet lasketaan rehun ja sonnan välistä ligniinisuhdetta hyväksi käyttäen. Edellytyksenä ligniinin kelpoisuudelle johtoaineeksi on, paitsi sulamattomuus, riittävän tarkka ja periaatteellisesti oikea määritysmenetelmä. Tällaiselta menetelmältä olisi vaadittava, että suoritettaessa määrityksiä toiselta puolen rehusta ja toiselta puolen vastaavasti sonnasta saadaan kummassakin tapauksessa määritetyksi sama aine. Käytännössä olevat ligniinin määritysmenetelmät eivät täysin täytä tätä vaatimusta. Tästä ilmeisestikin johtuu, että eri määritysmenetelmiä käytettäessä saadaan ligniinille erilainen sulavuus. Kotieläintieteen laitoksessa käytetyllä menetelmällä on normaaliaikaan korjatun heinän ligniinin sulavuudeksi saatu +1.8 ± 0.6 %, kun taas heinän ollessa varhaisella kasvuasteella korjattua saatiin sulavuuskerroin +17 ± 1.0 %. Näyttää siis siltä, että ligniini ei sovi johtoaineena käytettäväksi silloin, kun on kysymyksessä nuoren ruohon sulavuuden määrittäminen. Heinästä ja vastaavasta sonnasta eristetyt ligniinipreparaatit eivät osoittautuneet koostumukseltaan täysin samanlaisiksi. Merkittävin ero havaittiin metoksyylipitoisuudessa sekä raakaligniinin typpipitoisuudessa.
Databáze: OpenAIRE
Externí odkaz: