| Popis: |
Viljelykierto, muokkauksen intensiteetti sekä sääolot vaikuttavat niin kasvitautien, tuhoeläinten kuin rikkakasvien runsauteen. Tekijöillä on myös yhdysvaikutuksia ja ne kohdistuvat eri tavoin eri kasvintuhoojiin. Suorakylvössä muokkauksen kasvintuhoojia vähentävä vaikutus jää pois, jolloin monipuolisen viljelykierron merkitys korostuu. Sääolot lopulta määräävät sen, mitkä kasvinsuojeluongelmat kunakin kasvukautena realisoituvat. Kevätvehnän viljelyala oli vuosina 2006 ja 2007 noin 170 000 ha, ja siitä noin 10 % oli suorakylvettyä. Vehnän viljelyssä tapahtuneet muutokset heijastuvat kasvinsuojeluun. Muokkauksen keventyessä merkittävin kasvitautiriskiä lisäävä tekijä on maan pinnalle jäänyt olkijäte. Muuttuvat ympäristöolosuhteet voivat tuoda esille aiemmin satunnaisemmin esiintyneitä taudinaiheuttajia, kuten kevätvehnällä yleistyneen vehnänlehtilaikun. Yksipuolisessa vehnänviljelyssä ongelmia aiheuttavat hesseninsääski, tähkäsääski ja vehnäsääski. Samat lajit voivat lisääntyä suorakylvössä, koska ne hyötyvät muokkaamattomuudesta. Kasvinesteitä imevien hyönteisten runsastumiseen liittyy riski virustautien leviämiselle. Rikkakasvien torjunnassa kasvinvuorotuksen vaikutus on suurinta, kun käytettävissä on mahdollisimman suuri valikoima erilaisia kasveja. Tällöin kasvien kilpailukyky ja mahdolliset torjuntatoimet vaihtelevat vuosittain; tiettyihin oloihin sopeutuneet rikkakasvit eivät pääse lisääntymään eikä herbisidiresistenssiä synny. Juolavehnä on sopeutunut yksipuoliseen viljanviljelyyn ja se kilpailee tehokkaasti vehnäkasvustossa. MTT:llä Jokioisilla vuosina 2001–2007 toteutetuissa suorakylvön kasvinsuojeluhankkeissa tutkittiin suorakylvön vaikutusta kasvintuhoojiin sekä selvitettiin kasvintuhoojien hallintakeinoja. Viljelykiertokokeen tulosten pohjalta suorakylvö lisää kevätvehnän lehtilaikkutautiriskiä erityisesti kasvukauden alkuvaiheessa, jos esikasvina on vehnä. Kasvukauden sääolot sekä kasvuston kunto vaikuttavat merkittävästi lehtilaikkutautien etenemiseen alkutartunnan jälkeen. Taudinaiheuttajalle suotuissa olosuhteissa lehtilaikkutautien runsaus alkukasvukautena heijastuu loppukasvukaudella esiintyvään lehtilaikkutautien aiheuttaman vioituksen määrään. Vehnänlehtilaikkutaudinaiheuttajina Stagonospora nodorum ja Drechslera tritici repentis olivat kasvukaudella 2005 samanvertaiset ja niitä esiintyi tasaisesti kaikissa viljelykiertokokeen koejäsenissä. Viirukaskaan (Psammotettix alienus) levittämän vehnän kääpiökasvuviroosin (Wheat dwarf virus, WDV) esiintyminen Suomessa varmistui kesällä 2004 otetuista syysvehnä- ja kaskasnäytteistä. Koska viruksen torjunta ei ole mahdollista, ainoa tapa on estää viruksen leviäminen viirukaskaan välityksellä. Syksystä 2005 lähtien tehtyjen kelta-ansaseurantojen perusteella viirukaskaat ovat yleisiä, mutta harvalukuisia. Tärkeimmät WDV:n riskitekijät ovat lämmin syksy ja syysvehnän aikainen kylvö. Myös suorakylvö ja kevytmuokkaus näyttävät lisäävän riskiä. Viirukaskaan torjuntatarpeen arviointi ja torjunnan ajankohta vaativat vielä tarkennuksia. Monivuotisissa kenttäkokeissa todettiin rikkakasvilajiston muuttuvan suorakylvettäessä. Heinämäiset rikkakasvit lisääntyivät. Siemenrikkakasveista saunakukkaa esiintyi vain suorakylvettäessä, ja pihatähtimöä kynnettäessä. Linnunkaalia oli enemmän suorakylvöruuduilla kuin kyntöruuduilla. Suorakylvettäessä syksyisen glyfosaattikäsittelyn teho juolavehnään oli seuraavana kesänä yli 90 %. Keväällä tehtyjen glyfosaattikäsittelyjen teho oli käsittelyvuonna samaa tasoa kuin syksyllä tehty käsittely. Yksipuoliseen vehnän- ja viljanviljelyyn liittyy kasvinsuojeluriskejä. Lisäksi suorakylvöön siirtyminen ja maan muokkaamisen lopettaminen muuttavat kasvitautien, tuhoeläinten ja rikkakasvien elinmahdollisuuksia ja tuhoojalajiston rakennetta. Viljelytoimien lisäksi sääoloissa tapahtuvat muutokset heijastuvat tuhoeläinten ja kasvitautien runsauteen. Muutokseen vastataan riskinennakoinnilla sekä sovittamalla torjunta tarpeen mukaan. |
