Puna-apilasäilörehun ruokinnallinen arvo lypsylehmän ainoana karkearehuna ja seoksena heinäkasvisäilörehun kanssa
Autor: | Pirjo Pursiainen, Aila Vanhatalo, Seija Jaakkola, Mikko Tuori |
---|---|
Rok vydání: | 2008 |
Předmět: | |
Zdroj: | University of Helsinki Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote |
ISSN: | 0358-5220 |
DOI: | 10.33354/smst.77000 |
Popis: | Tutkimuksessa selvitettiin puna-apilasta (A1) ja heinäkasveista (N2) tehtyjen säilörehujen vaikutusta lypsylehmien rehun syöntiin, rehuannoksen sulavuuteen, maidontuotantoon ja maidon koostumukseen. Rehut korjattiin samanaikaisesti ja niitä syötettiin joko ainoana karkearehuna tai seoksena (A1N2, 1:1 kuiva-aineessa). Kontrollina oli samasta heinäkasvinurmesta neljä päivää aikaisemmin tehty säilörehu (N1). Kasvustot niitettiin niittomurskaimella, esikuivattiin ja paalattiin pyöröpaaleihin muurahaishappopohjaista säilöntäainetta käyttäen. Tutkimus tehtiin tasapainotetun 4×4 latinalaisen neliön mukaisesti. Kokeessa oli kahdeksan ay-lehmää, jotka jaettiin tuotoksen mukaan kahteen blokkiin (23 kertaa poikineet ja ensikot). Lehmät saivat säilörehua vapaasti. Väkirehu oli ohran ja kauran (1:1) sekä rypsipuristeen (238 g/kg väkirehua) seos, jota annettiin 10,5 (blokki 1) tai 8,4 kg/pv (blokki 2). Lisäksi lehmät saivat kivennäisrehua ja ruokasuolaa. Säilörehujen kuiva-ainepitoisuudet olivat 261 (N1), 337 (A1) ja 372 (N2) g/kg. Apilasäilörehu ja samaan aikaan niitetty heinäkasvisäilörehu olivat rajoittuneesti käyneitä ja sisälsivät runsaasti sokeria. Lisäksi ammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli pieni. Aikaisemmin korjattu heinäkasvisäilörehu oli hieman pidemmälle käynyttä. Se sisälsi myös runsaasti etanolia ja ammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli melko suuri (81 g/kg). Säilörehujen orgaanisen aineen (OA) in vitro -sulavuudet olivat 718 (N1), 711 (A1) ja 670 (N2) g/kg OA ja D-arvot vastaavasti 664, 640 ja 623 g/kg KA. Lehmät söivät puhdasta apilasäilörehua 1,3 kg KA/pv enemmän (P |
Databáze: | OpenAIRE |
Externí odkaz: |