| Popis: |
Ihmisen hyvinvointi on moniulotteinen ilmiö, joka ei ole pelkistettävissä yksilötasolle ja hyvän terveyden käsitteisiin. Liittyminen ja yhteenkuuluvuus toisiin on ihmisen keskeinen perustarve, ja tässä katsausartikkelissa jäsennämme niitä eri näkökulmia, joita eri tieteenalat ja tarkastelutavat tarjoavat sosiaalisen hyvinvoinnin ymmärtämiseksi. Sosiaalinen hyvinvointi rakentuu ja muovautuu koko elämän ajan yksilön vuorovaikutuksessa ryhmänsä, yhteisöjensä ja yhteiskunnan kanssa. Yksilöiden välisten erojen lisäksi myös yhteiskunnat eroavat keskimääräisessä hyvinvoinnissaan, samoin eri väestöryhmät ja yhteisöt yhteiskunnan sisällä. Sosiaalista hyvinvointia voidaankin arvioida myös globaalista näkökulmasta kansakunnan, etnisyyden ja väestön suhteellisena taloudellisena ja kulttuurisena asemana. Kuuluminen välittävään omaan ryhmään on ratkaiseva tekijä yksilön hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta. Sosiaalista hyvinvointia voidaan näin ollen ymmärtää kokonaisuutena vain monitieteisesti tarkastellen. Sosiaalinen hyvinvointi on yksilötasolla usein varsin pysyvää, myös kumulatiivisen luonteensa vuoksi; onnistunut psykososiaalinen kehitys mahdollistaa luottamuksen ja rakentavat ihmissuhteet, jotka puolestaan tukevat edelleen hyvinvointia. Kriisissä sosiaalinen hyvinvointi voi kuitenkin yhtäkkiä muuttua, jos sen tärkeät tukirakenteet romahtavat. Pandemia-ajan tiukkojen rajoitusten seuraukset osoittavat, että sosiaalisen hyvinvoinnin on oltava ytimessä terveys- ja sosiaalipalveluja järjestettäessä. Kapealla ja lyhytnäköisellä sairauksien ehkäisyllä voikin olla vakavia kielteisiä vaikutuksia sosiaaliseen hyvinvointiin, mikä puolestaan heikentää terveyttä lisäten sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän taakkaa. Human well-being is a multidimensional phenomenon, which cannot be reduced to the concepts of good health of an individual. Joining and belonging to others are fundamental human needs. Social wellbeing is shaped throughout the lifespan in an interaction between the individual and his or her environments. From a global perspective, social wellbeing can be seen as the relative economic and cultural position of one’s nation, ethnicity, and population. While there is big variation between individuals in each community, also societies differ in their average wellbeing, as do different population groups and communities within a society. Belonging to a caring group of significant others is a crucial factor for an individual’s wellbeing and ability to function. Thus, social wellbeing can only be understood from multidimensional perspectives. The current pandemic highlights that social wellbeing issues must be in the core when organizing health and social services. Social wellbeing at the individual level is often highly stable, also due to its cumulative nature; successful psychosocial development enables trust and supportive interpersonal relationships, which in turn continue to support wellbeing. However, in a crisis, social wellbeing can suddenly change if the supportive structures collapse. Narrow and shortsighted disease prevention can have serious negative effects on social wellbeing, in turn impairing health and increasing the burden on the social and health care system. nonPeerReviewed |
