| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Arts, Doctoral Programme in History and Cultural Heritage, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, Historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelma, Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, Doktorandprogrammet i historia och kulturarv, Bowen Savant, Sarah, Hämeen-Anttila, Jaakko, Lindstedt, Ilkka |
| Popis: |
This doctoral dissertation discusses the transmission and evolution of Bahrām Čūbīn stories in early Arabic and Persian historiography in fourteen source texts. Bahrām Čūbīn (d. 591) was a historical figure and general in the Sasanian army during the reigns of Hurmuzd IV (r. 579–590) and Khusraw II (r. 591–628). The original stories were written in Middle Persian probably at the end of the 6th century or at the beginning of the 7th century and then translated into Arabic in the 8th century. Both the Pahlavi versions and early Arabic translations are irretrievably lost. The extant versions are based on the Arabic translations. The corpus includes fourteen Arabic and Persian texts: Ibn Qutayba’s (d. 889) Kitāb al-Maʿārif, al-Dīnawarī’s (d. ca. 903) Kitāb al-Akhbār al-Ṭiwāl, Al-Yaʿqūbī’s (d. ca. 905), Taʾrīkh, al-Ṭabarī’s (d. 923) Taʾrīkh al-Rusul wa-l-Mulūk, al-Masʿūdī’s Murūj al-Dhahab wa-Maʿādin al-Jawhar (written in 956), Balʿamī’s Tārīkhnāma-yi Ṭabarī (written after 963), Al-Maqdisī’s Kitāb al-Badʾ wa-l-Taʾrīkh (written 966), anonymous Nihāyat al-Arab fī Akhbār al-Furs wa-l-ʿArab (ca. 1000–1050), Firdawsī’s (d. 1020) Šāhnāma, al-Ṯaʿālibī’s (d. 1038) Ghurar Akhbār Mulūk al-Furs wa-Siyari-him, Gardīzī’s Zayn al-Akhbār (written before 1052), Ibn al-Balkhī’s Fārsnāma (written after 1126), anonymous Mujmal al-Tawārīkh wa-l-Qiṣaṣ (written after 1126), and Ibn al-Aṯīr’s Kitāb al-Kāmil fī al-Taʾrīkh (written before 1233). These are the oldest extant Arabic and Persian texts including versions of the story of Bahrām Čūbīn. The findings of this dissertation include mapping the connections within the corpus, presenting textual evidence about the transmission, establishing probable lines of transmission and excluding others, and providing reasons for the diversity within the corpus. The study aims to answer the following questions: How are the texts linked together? What sources did the fourteen Arabic and Persian texts use? How were the stories of Bahrām Čūbīn transmitted? What can explain the diversity of the versions? Why did the Bahrām Čūbīn story continue to appeal to the writers? What characteristics did the stories of Bahrām Čūbīn have in the beginning? I argue that the extant versions must be based on multiple early Arabic adaptations which are based on multiple Pahlavi originals. The findings of this study deepen our understanding of the transmission of the Persian cultural and literary heritage, of which Bahrām Čūbīn stories form a part, in early Islamic historiography and bring forth many new connections and details within the corpus. The study provides lines of inquiry and material for further studies. Tämä väitöskirja käsittelee Bahrām Čūbīn -tarinoiden välittymistä ja kehittymistä varhaisessa arabian- ja persiankielisessä historiankirjoituksessa neljässätoista kirjallisessa lähteessä. Bahrām Čūbīn (k. 591) oli historiallinen henkilö, joka toimi sotapäällikkönä sasanidi-Persiassa (226–651 jaa.) Hormizd IV:n (579–590) ja Khosrau II:n (591–628) hallintokausilla. Tarinat kirjoitettiin todennäköisesti pian Bahrām Čūbīnin kuoleman jälkeen 500-luvun lopulla tai 600-luvun alussa pahlaviksi ja käännettiin myöhemmin 700-luvulla arabiaksi. Vaikka alkuperäiset pahlaviversiot ja varhaiset arabialaiset käännökset ovat lopullisesti kadonneet, jäljellä olevat arabian- ja persiankieliset tekstit perustuvat ensimmäisiin arabialaisiin käännöksiin. Korpus käsittää neljätoista arabian- ja persiankielistä tekstiä: Ibn Qutayban (d. 889) Kitāb al-Maʿārif, al-Dīnawarīn (k. n. 903) Kitāb al-Akhbār al-Ṭiwāl, Al-Yaʿqūbīn (k. n. 905), Taʾrīkh, al-Ṭabarīn (k. 923) Taʾrīkh al-Rusul wa-l-Mulūk, al-Masʿūdīn Murūj al-Dhahab wa-Maʿādin al-Jawhar (kirjoitettu 956), Balʿamīn Tārīkhnāma-yi Ṭabarī (kirjoitettu vuoden 963 jälkeen), al-Maqdisīn Kitāb al-Badʾ wal-Taʾrīkh (kirjoitettu 966), anonyymi Nihāyat al-Arab fī Akhbār al-Furs wa-l-ʿArab (kirjoitettu n. 1000–1050), Firdawsīn (k. 1020) Šāhnāma, al-Ṯaʿālibīn (k. 1038) Ghurar Akhbār Mulūk al-Furs wa-Siyarihim, Gardīzīn Zayn al-Akhbār (kirjoitettu ennen vuotta 1052), Ibn al-Balkhīn Fārsnāma (kirjoitettu vuoden 1126 jälkeen), anonyymi Mujmal al-Tawārīkh wa-l-Qiṣaṣ (kirjoitettu vuoden 1126 jälkeen) ja Ibn al-Aṯīrin Kitāb al-Kāmil fī al-Taʾrīkh (kirjoitettu ennen vuotta 1233). Tekstit ovat varhaisimmat säilyneet arabian- ja persiankieliset tekstit, jotka pitävät sisällään Bahrām Čūbīn-tarinan versioita. Väitöskirjan tutkimustulokset auttavat ymmärtämään, miten korpuksen tekstit liittyvät toisiinsa ja miten tarinat ovat välittyneet. Tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Miten tekstit liittyvät toisiinsa? Mihin lähteisiin neljätoista tekstiä perustuvat? Miten Bahrām Čūbīn-tarinat ovat välittyneet? Mikä selittää versioiden moninaisuutta? Mikä teki Bahrām Čūbīn-tarinoista kiinnostavia satoja vuosia henkilön kuoleman jälkeen? Mitä sisällöllisiä elementtejä tarinan ensimmäiset versiot sisälsivät? Väitän, että säilyneet tekstit pohjautuvat moniin arabiankielisiin versioihin, jotka puolestaan perustuvat moniin eri pahlavinkielisiin alkuperäisteksteihin. Löydökset syventävät tietämystämme persialaisen kulttuurihistorian ja kirjallisuuden välittymisestä varhaiseen islamilaiseen historiankirjoitukseen. Tutkimus tarjoaa uusia lähestymistapoja ja materiaalia tulevalle tutkimukselle. |
