Constrained Realism : Ontological Implications of Epistemic Access
| Autor: | Petri Turunen |
|---|---|
| Přispěvatelé: | University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History and Art Studies, Doctoral Programme in Philosophy, Arts and Society, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, Filosofian, taiteiden ja yhteiskunnan tutkimuksen tohtoriohjelma, Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, Doktorandprogrammet i filosofi, konstforskning och samhället, Suárez, Mauricio, Pylkkänen, Paavo, Reijula, Samuli, Knuuttila, Tarja |
| Jazyk: | angličtina |
| Rok vydání: | 2020 |
| Předmět: | |
| Zdroj: | University of Helsinki Petri Turunen |
| Popis: | This work considers the problem of the ontological implications of epistemic success (“the problem of success”), that is, what can be inferred regarding how the world has to be if one only assumes that there has to be some evaluable epistemic access to that world. What ontological assumptions are sufficient for having such access? It is argued that three assumptions are sufficient for this task: A1) One can act in the world. A2) The way one’s actions in this world are constrained is not totally arbitrary. A3) One is able to interpret some specifications related to how one’s actions would be constrained. How these three assumptions can account for the possibility of evaluable empirical and theoretical knowledge is demonstrated by utilizing a novel ontological framework called Constrained Ontology. Constrained Ontology takes what is real to be the way in which our dealings with the world are non-arbitrary, that is, how our actions in the world are constrained. This means that the world is not taken to be real in terms of what it contains, but rather in how it affects our dealings with it. This shift in ontological emphasis has several interesting philosophical features. It allows for non-circular evaluations regarding when a representation is faithful (Chapter 2). It allows for indirect evaluations of theoretical knowledge claims and the various theoretical methods used in science (Chapter 3). These methods include inductive inferences, triangulation, robustness analysis and consistency and evaluability conditions. The use of these methods, on the other hand, can be used in explaining the theoretical success of science, which means that a constrained ontology in a sense provides an ontological explanation for the success of science. Constrained Ontology can also be taken as a structural realist position that can account for scientific realist desiderata without breaking the empiricist spirit (Chapter 4). Finally, a constrained ontology can be used to show that stronger ontological assumptions are not necessary for accounting for the possibility of science being successful. In particular, this implies that one does not need to assume the existence of any substantial entities and all arguments to that effect have to appeal to some further desideratum than the mere possibility of science being empirically and theoretically successful. The success of science does not imply that there are substantial entities. The work also utilises a condition of evaluability according to which distinctions are well defined only if there is some way to evaluate how they distinguish their objects. There must be some specified way to determine which cases fall to which side of the distinction. That is, a distinction is well defined only if there is some way of determining how it distinguishes the differing cases. Constrained Ontology can be seen as an application of this principle to ontology. What other implications this condition might have is a question well deserving of further study. Meillä näyttää olevan tietoa maailmasta. Osa siitä on empiiristä ja osa teoreettista. Kykenemme myös arvioimaan, miten luotettavaa tietomme on. Meillä on siis episteeminen pääsy maailmaan. Tässä väitöskirjassa kysyn, millainen maailman on tämän episteemisen pääsyn seurauksena oltava. Toisin sanoen se käsittelee episteemisen pääsyn ontologisia seuraamuksia. Väitöskirjassa rakennetaan mahdollisimman vähän todellisuuden luonteesta olettava näkemys (rajoittuneisuusontologia) ja osoitetaan, että se riittää mahdollistamaan arvioitavissa olevan empiirisen ja teoreettisen tiedon. Kyseinen ontologia riittää erityisesti kattamaan tieteellisen tiedon mahdollisuuden. Merkillepantavaa rajoittuneisuusontologiassa on, että se ei oleta todellisuuden erityisesti koostuvan mistään. Todellisena pidetään vain sitä, miten toimemme maailmassa ovat rajoittuneet eikä sitä, millaisten esittävien elementtien kautta näitä rajoituksia kuvataan. Koska rajoittuneisuusontologia riittää mahdollistamaan tieteellisen tiedon, ei tieteellisen tiedon perusteella voida päätellä maailman välttämättä koostuvan yhtään mistään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö todellisuutta voisi onnistuneesti kuvata käyttäen erinäisiä elementtejä tai että meillä ei voisi olla teoreettista tietoa siitä, miten hyvin eri kuvaustavat toimivat. Väitöskirjassa käsitellään myös rajoittuneisuusontologian suhdetta tieteellisen realismin kysymykseen. Alustavasti näyttää siltä, että rajoittuneisuusontologiaan pohjautuva rajoittuneisuusrealismi kykenisi yhdistämään monia realistien ja antirealistien näkemyksiä. Väitöskirjan viesti filosofian ulkopuolelle on: jos teoria on siinä mielessä arvioitavissa, että voidaan sanoa, miten se rajaa muita teorioita ja sen koskemia käytännön empiirisiä tilanteita, siinä ei ole ontologisia ongelmia. |
| Databáze: | OpenAIRE |
| Externí odkaz: |
|