| Popis: |
Artikkelin johdannossa todetaan, että nopea tekninen kehitys on asettanut toisen maailmansodan jälkeen merisodankäynnin uusien haasteiden eteen. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan meritaktiikkaa ja todetaan, että tärkein sodanjälkeinen taktinen kehitys on tapahtunut sukellusveneiden ja niiden torjunnan osalta. Tekniset parannukset, ilmamasto, Walter-turbiini ja viimeisimpänä juuri vesille laskettuna atomisukellusvene ovat osoituksena sukellusveneiden kehityksen suunnasta. Sukellusveneentorjunnan välineisiin on tehty lukuisia parannuksia, joista yhtenä esimerkkinä käsitellään sukellusveneentorjuntaraketinheitintä. Lisäksi todetaan, että lentoaseen merkitys merisodassa on yhä kasvamassa. "Voidaan perustellusti väittää, että se on tällä hetkellä suurvaltojen aavanmerenlaivaston pääase." Toisessa luvussa käsitellään meristrategiaa. Tarkasteluun otetaan kaksi Atlantin liiton suurta merisotaharjoitusta, joista "selvimmin käy ilmi" tämänhetkinen meristrategia. Toisessa harjoituksessa oranssiosapuoli oli vallannut Pohjois-Norjan ja toinen harjoitus pidettiin Välimerellä. Johtopäätöksenään kirjoittaja muun muassa toteaa, että "Länsivaltojen meristrategia on näin ollen Amerikan ja Euroopan välisillä meriyhteyksillä defensiivistä ja Euroopan sivustoilla offensiivista." |
