Harkiten, harkitsematta, hybriksen hurmassa: Tahallisuus ja mielentila väkivalta- ja henkirikostuomioiden tekijöinä klassisessa Ateenassa
| Autor: | Kuokkanen, Suvi |
|---|---|
| Jazyk: | finština |
| Rok vydání: | 2023 |
| Předmět: | |
| Zdroj: | Kriminologia |
| ISSN: | 2737-0771 |
| Popis: | Klassisessa Ateenassa (n. 480–330 eaa.) lainsäädäntö oli varsin väljä ja epämääräinen. Laeissa ei aina määritelty tarkasti rikoksen sisältöä eikä lain rikkomisen seurausta, ja rangaistus oli kulloisenkin valamiehistön päätettävissä. Henkirikosten kohdalla tuomioista päättivät erilliset erityistuomioistuimet, mutta muissa asioissa valamiehistöjen jäsenet valittiin arvalla halukkaiden kansalaisten joukosta. Analysoin artikkelissani tahallisuuden ja mielentilan roolia ja retoriikkaa ateenalaisten kansantuomioistuimien edessä. Samalla puntaroin, millainen painoarvo syytetyn mielentilalla ja rikkomuksen tahallisuudella oli tuomioistuinten jäsenten mielissä tuomioista päätettäessä. Erittelen myös tahallisuuden ja mielentilan merkitystä henkirikoksista tuomittaessa. Lähteisiin lukeutuvat Drakonin ja Solonin lait sekä valikoima tuomioistuimien edessä pidettyjä oikeuspuheita. Keskeiset kysymykseni ovat: Vaikuttivatko teon motiivi ja tarkoituksellisuus annettuihin tuomioihin? Entä tekivätkö jotkin mielentilat, asenteet tai motiivit rikoksesta tuomioistuinten silmissä erityisen tuomittavan ja rikollisesta erityisen vaarallisen? Tässä yhteydessä keskeiseksi käsitteeksi nousee sosiaaliseen piittaamattomuuteen ja ylikorostuneeseen omanarvontuntoon viitannut hybris, jolla oli moraalisia, uskonnollisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä ja joka oli vastoin lakia. Laajempi taustalla vaikuttava kysymys kuuluu: mihin tuomioilla tähdättiin – rikoksen hyvittämiseen vai rikollisen parantamiseen? Tähän puoleen paneudun selvittelemällä yhteisölle vaarallisten mielentilojen parantamistapoja lakien ja rangaistuskäytäntöjen rinnalla myös filosofien kirjoituksissa, erityisesti Platonin Laeissa. Tutkimalla vaarallisiksi miellettyjen psykologisten valmiuksien merkitystä pyrin ymmärtämään klassisen Ateenan yhteiskuntaa rankaisemisen ja sosiaalisen kontrollin näkökulmasta. Esitän, että väkivalta- ja henkirikostuomioissa sekä tuomittiin tahallisuudesta että hoidettiin saastumista. In Classical Athens (ca. 480–330 BCE), the juries were rather free to decide whether a violation of a given law had taken place or not. In this article, I analyse the role and rhetoric of one’s mental state in the legal context and weigh the importance of the defendant’s motives and intentions for the jurors when deliberating the judgement. I will use Draco’s law on homicide, Solon’s poems, and law-court speeches as sources. I will also study the healing methods of dangerous mental states in Plato’s Laws. The central research questions are: Did some mental states make the defendant criminally unaccountable in the eyes of the juries or, vice versa, were there mental states which were believed to make the crime particularly condemnable and the criminal especially dangerous? Did the convictions aim at expiating the crime or rehabilitating the criminal? The moral, social, religious, and legal concept of hybris will be of vital importance. With this article, I aim to enhance our understanding on the functions of social control and penal system from the perspective of ancient Athens. I will propose that when determining convictions, the juries both judged on account of the defendant’s intent and reacted to pollution caused by the crime. |
| Databáze: | OpenAIRE |
| Externí odkaz: |
|