| Popis: |
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ääntöväylän vastuksen lisääminen vaikuttaa kurkunpään ääntöväylään (putki äänihuulista kurkunpään eteisontelon ulostuloaukkoon) ja äänihuulikontaktiin. Ääntöväylän vastusta lisättiin resonaattoriputken avulla. Seitsemän naispuhujaa, joista neljä oli putkiääntöön harjaantuneempia kuin muut kolme, tuotti saman uloshengityksen aikana ensin vokaalia ja sitten ääntöä resonaattoriputkeen (pituus 27 cm, Ø 9 mm), jonka toinen pää oli ilmassa. Seuraavaksi he tuottivat vokaaliääntöä, jota seurasi ääntö putkeen, jonka toinen pää oli 2 cm:n syvyydessä vesimukissa. Näytteistä tallennettiin nasofiberoskopiavideo ja elektroglottografisignaali (EGG-signaali). Videon pysäytyskuvista mitattiin kurkunpään ääntöväylän suuaukon pinta-ala, rajoina kurkunkansi, kurkunkansipoimut, kannurustot ja sarvirustot. EGG:stä mitattiin äänihuulten suhteellinen kontaktiaika, contact quotient (CQ). Ilmaan tehdyn resonaattoriputkiäännön aikana kurkunpään ääntöväylä kaventui keskimäärin 21 % ja veteen tehdyn aikana 65 % verrattuna vokaaliääntöön. CQ kasvoi useimmilla sekä ilmaan että veteen tehdyssä putkiäännössä. Ääntöväylän vastuksen lisääminen putkeen ääntämällä näyttää saavan aikaan kurkunpään ääntöväylän kaventumisen ja lisäävän äänihuulten kontaktia. Kaventuminen on voimakkaampaa, kun ääntöväylän vastusta lisätään veteen ääntämällä. Kun harjoituksen tekijällä on kokemusta resonaattoriputken käytöstä, ääntöväylä kaventuu enemmän. Avainsanat: kurkunpään ääntöväylän kaventuma, vesivastusterapia, ääniharjoitukset, äänihuulten kontaktiaika, ääniterapia Keywords: epilaryngeal narrowing, vocal fold contact, voice training and therapy, water resistance therapy |
