| Popis: |
Vallitsevan eksklusiivisen perhekäsityksen mukaan yhteen perheeseen mahtuu vain yksi äiti, yksi isä ja heidän lapsensa. Tällainen ulossulkeva ja perheen rajoja korostava näkemys sopii kuitenkin huonosti yhteen perhe-elämän moninaistumisen kanssa. Tarkastelemme artikkelissa jännitettä ydinperheen varaan rakentuvan eksklusiivisen perhekäsityksen ja moninaisemmin suhteita ja rinnakkaisia perheasemia sisältävän inklusiivisemman ymmärryksen välillä. Jäljitämme eksklusiivisuutta ja inklusiivisuutta teoreettisesti sekä analysoimme niiden välistä jännitettä yhteiskunnallisessa ohjauksessa ja eletyissä perhesuhteissa. Havainnollistamme analyysia esimerkeillä tutkimuksista koskien erityisesti ero- ja adoptioperheitä, joissa kysymys kaksien vanhempien mahdollisuudesta on läsnä. Vaikka molempia perhetyyppejä koskevassa keskustelussa on siirrytty kohti inklusiivisempaa perhekäsitystä, kehityskuluissa on myös ristiriitaisuutta. Eksklusiivisen ymmärryksen sitkeys näkyy perheiden arjessa, jossa tasapainoillaan oman, autonomisen ja samalla muut ulkopuolelle sulkevan perheen ja rinnakkaisten perheasemien mukanaan tuoman, rajoiltaan huokoisemman perheen välillä. Johtopäätöksemme on, että jännitteisyys eksklusiivisuuden ja inklusiivisuuden välillä ei purkaudu, vaan saattaa tulevaisuudessa entisestään tihentyä, kun perheen rajoja määritellään uusilla, eri suuntiin vetävillä tavoilla. |
