| Zdroj: |
Huotari, H & Alasalmi, H 1994, Biojätteen syntypistelajittelu, erilliskeräily ja kompostointi-ongelmana haju . VTT Tiedotteita-Meddelanden-Research Notes, no. 1586, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo . |
| Popis: |
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää biojätteen syntypistelajittelun, erilliskeräilyn ja jatkokäsittelyn eli kompostoinnnin tilannetta pääasiassa Suomessa ja jonkin verran myös muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu biojätteen mikrobiologista hajoamista ja siitä aiheutuvaa hajuongelmaa. Biojätteen syntypistelajittelu on lisääntynyt Suomessa ja myös muualla Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa. Suomessa biojätteen syntypistelajittelua ja lajitellun jätteen jatkokäsittelyä edistetään sekä kiinteistökohtaisen kompostoinnin että erilliskeräyksen ja keskitetyn kompostoinnin kautta. Kiinteistökohtainen kompostointi ei ole pakollista, mutta erilliskeräykselle on asetettu muutamissa kaupungeissa jo jätehuoltomääräyksiä. Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa biojäte lähinnä erilliskerätään kotitalouksista ja kompostoidaan kompostointilaitoksissa. Erilliskeräys on vielä melko uutta, mutta sen piirissä on esimerkiksi Saksassa kuitenkin jo yli kymmenen miljoonaa ihmistä. Haju on keskeinen ongelma sekä lajiteltaessa biojätettä kotitalouksissa, erilliskerättäessä että kompostoitaessa joko kiinteistön pihalla tai keskitetysti esimerkiksi kaatopaikoilla. Biojäte hajoaa mikrobien toiminnan tuloksena, jolloin syntyy pahanhajuisia yhdisteitä. Hajoamista edesauttavat helposti hajoavat yhdisteet biojätteessä, kuten yksinkertaiset sokerit ja orgaaniset hapot, pieni partikkelikoko, korkea aktiivisen veden määrä, lähellä neutraalia oleva pH ja mahdollisimman monen mikrobin optimilämpötila-alueella eli 20 - 45 oC oleva lämpötila. Hajoamisen yhteydessä syntyviä haisevia yhdisteitä ovat muun muassa ammoniakki, rikkiyhdisteet, amiinit ja rasvahapot. Hajujen muodostumista hajoamisen yhteydessä edesauttavat ennen kaikkea jätteen korkea typpi- ja rikkiyhdisteiden pitoisuus, kuten proteiinipitoisuus ja hapenpuute. Hajuyhdisteiden määrää voidaan vähentää hidastamalla mikrobien toimintaa, mikä ei kompostoinnissa juurikaan ole mahdollista, minimoimalla hajujen muodostuminen hajoamisen yhteydessä tai poistamalla muodostuneita hajuja. Heikentämättä kompostoitumista voidaan mikrobien toimintaa lajittelun ja keräilyn aikana hidastaa ennen kaikkea jätteen aktiivisen veden määrää pienentämällä ja säilytyslämpötilaa laskemalla. Hajujen minimoiminen biojätteen hajoamisen yhteydessä on lähinnä aerobisten olosuhteiden ylläpitämistä. Hajujen poistoa biojätteestä on tutkittu ja toteutettu lähinnä kompostoinnin yhteydessä. Tällä hetkellä lupaavimpia menetelmiä ovat kemiallinen kaasun pesu, adsorptio halpaan materiaaliin, kuten puutuhkaan, ja biosuodatus. |
