| Popis: |
Tutkielma käsittelee isien ja lastentarhanopettajien kokemuksia ja ajatuksia kasvatuskumppanuudesta. Kasvatuskumppanuudella tarkoitetaan tiivistä yhteistyötä vanhempien ja varhaiskasvattajien välillä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten isät ja lastentarhanopettajat ymmärtävät kasvatuskumppanuus- käsitteen, mitä he pitävät tärkeänä kasvatuskumppanuudessa, miten sitä toteutetaan päiväkodin arjessa sekä miten kasvatuskumppanuutta voitaisiin kehittää. Tutkimuksessa korostuu isien rooli kasvatuskumppanina, miten isät osallistuvat lapsen päivähoidosta huolehtimiseen ja vastaavasti, miten heidät huomioidaan päiväkodissa. Työn tarkoitus on tuoda kasvatuskumppanuutta näkyville entistä enemmän ja auttaa varhaiskasvattajia kehittämään omaa ammattitaitoaan kumppanuuteen liittyen. Tutkimus on fenomenografinen, sillä tutkimuskohteena ovat tutkittavien käsitykset ja kokemukset arkipäivän tilanteista. Tutkimuksen kohdejoukkona on kolme lastentarhanopettajaa ja neljä isää kahdesta saman yrittäjän yksityisestä päiväkodista. Tutkittavia on haastateltu teemahaastattelun metodia hyödyntäen ja haastattelut on toteutettu yksilöhaastatteluina. Tutkimus aineisto on analysoitu sisällönanalyysi menetelmällä ja aineisto on teemoiteltu huolellisesti. Tutkimuksen luotettavuutta on arvioitu koko prosessin ajan. Tutkijan oma suhde tutkittaviin on tuotu avoimesti esille. Tutkimuksen teoriaosa muodostaa tiiviin kokonaisuuden tutkimustulosten kanssa. Teoriaosassa lähdetään liikkeelle kasvatuskumppanuuden juurista ekologisen teorian, ekokulttuurisen teorian ja kontekstuaalisen kasvun mallin kautta. Kumppanuutta määrittävät tärkeimmät asiakirjat ovat myös läsnä tutkimuksen eri vaiheissa. Isyyttä tuodaan esille teoriaosassa isyyden muutoksia tarkasteltaessa. Teoriaosassa määritellään kasvatuskumppanuutta ja sen tärkeimpiä periaatteita sekä tarkastellaan kumppanuutta arkitasolla. Tulosten perusteella voidaan todeta, että kasvatuskumppanuus-käsite ei ollut vakiintunut päiväkodin arkeen, mutta kumppanuuden ideologiaa toteutettiin kuitenkin vahvasti ja luontevasti. Luottamus ja avoimuus nousivat keskeisesti esille tärkeimpinä periaatteina toimivan kasvatuskumppanuuden rakentumista ajatellen. Lastentarhanopettajat korostivat lisäksi päivähoidon aloitusvaiheen olevan merkittävässä roolissa kumppanuuden pohjaa rakentaessa. Isien luottamusta lisäsi muun muassa henkilökunnan pysyvyys ja pienryhmätoiminta. Päivittäiset kohtaamiset olivat molempien osapuolten mielestä merkittäviä kumppanuuden kannalta. Varhaiskasvatuskeskusteluissa lapsen asioita käytiin läpi perusteellisemmin, mutta vanhempainillat olivat menettäneet merkitystään yhteistyömuotona. Kehittämisideoita ei juuri tullut esille. Tutkimuksen tuloksista löytyy yhtäläisyyksiä kasvatuskumppanuudesta tehtyjen aiempien tutkimuksien kanssa. Tämän tutkimuksen positiivisiin tuloksiin on voinut vaikuttaa se, että päiväkodit ovat suhteellisen pieniä yksityisiä päiväkoteja ja sijaitsevat rauhallisella asuinalueella. Myös huolella haastatteluun valitut lastentarhanopettajat edesauttavat tutkimuksessa saatuja positiivisia tuloksia. |
