| Popis: |
Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää Oulun Diakoniaopiston opiskelijoiden kokemuksia ohjauspalveluista ja niiden merkitystä autonomiantunteeseen ja opintojen etenemiseen. Ohjauspalveluiden tarkastelu koskee neljää eri ohjausmuotoa: opinto-ohjausta, pönkkäämöä, ryhmäohjaajan tukea ja tutor-ohjausta. Lähestymistapa opiskelijan autonomiantunteeseen ja minän toimintaan on psykodynaaminen. Tämän ajattelutavan mukaan opiskelijan minä on eheä, mikäli hänellä on tunne oman kokemus- ja elämysmaailmansa hallittavuudesta. Ohjauksen ymmärrys perustuu laaja-alaiseen käsitykseen ohjauksesta pedagogisena toimintana huomioiden ohjauksen eri muodot. Tutkimuksellisen lähtökohdan mukaan onnistuneesti rakennetut ohjauspalvelut edistävät opiskelijan hyvinvointia ja lisäävät psyykkistä tasapainon- ja hallinnantunnetta edistäen opintojen etenemistä. Esille tulevien kokemusten myötä saadaan selville, onko olemassa olevilla ohjauspalveluilla merkitystä opiskelijoiden psyykkiselle hyvinvoinnille ja jos on, niin millainen. Ilmenevien kokemusten myötä selviää myös ohjauspalveluiden mahdollisia kehitystarpeita. Tieteenteoreettisesti tarkasteltuna tutkimus kuuluu renkonstruktiivisen eli ymmärtävän tieteenperinteen piiriin. Tarkempana lähtökohtana on fenomenologinen psykologia, mikä on kiinnostunut yksilön kokemuksista ja niille subjektiivisesti annetuista merkityksenannoista. Tutkimuksen ontologisena perustana on L. Rauhalan holistinen ihmiskäsitys, mikä huomio yksilön tajunnallisuuden, kehollisuuden ja situationaalisuuden. Tutkimusaineisto muodostui kahdesta neljälle Oulun Diakoniaopiston opiskelijalle tehdystä ryhmähaastattelusta. Haastatteluissa keskityttiin opiskelijoiden kokemukseen autonomiantunteesta ja ohjauspalveluiden käytöstä, huomioiden autonomiantunteessa tapahtuneita muutoksia ja kokemusten tuomia merkityksiä. Aineiston analyysissa on hyödynnetty A. Giorgin luomaa viisivaiheista fenomenologisen psykologian tulkintamenetelmää soveltaen J. Perttulan menetelmää. Aineiston analyysin vaiheiden pohjalta syntyi yleinen merkitysverkosto eli tutkimustulokset. Saatujen tutkimustulosten mukaan ohjauspalveluilla voidaan tukea opiskelijan autonomiantunnetta ja varmentaa opintojen sujuvampi eteneminen. Opiskelijoiden kokemukset eri ohjauspalveluiden toimivuudesta ja hyödyllisyydestä vaihtelivat: ryhmäohjaajan tuki ja pönkkäämö koettiin hyödyllisiksi, mutta opinto-ohjaajan toiminnassa ja tutor-ohjauksessa koettiin olevan kehitettävää. Ilmenneiden kokemusten perusteella ohjauspalveluilla oli selkeiden positiivisten vaikutusten lisäksi myös negatiivisempia vaikutuksia opiskelijan autonomiantunteeseen. Opintojen aikana opiskelijat kokevat kasvaneensa henkisesti ja tulleensa itsenäisemmiksi. Tähän ovat vaikuttaneet etenkin keskustelut ryhmäohjaajan kanssa ja yllättävissäkin tilanteissa tarjolla ollut apu. Ilman ohjauspalveluja opiskelijat olisivat kokeneet olleensa ”hukassa” ja arvelleet opintojensa viivästyneen. Tutkimustulokset osoittavat ohjauspalveluiden tärkeyden opiskelijan autonomiantunteelle ja opintojen etenemiselle. Opiskelijan psyykkisen kehityksen kannalta vastaan tulevien ongelmien itsenäinen ratkaiseminen on tärkeää, mutta ohjauksen avulla voidaan tarjota vaihtoehto autonomiantunteen palauttamiseksi ja voimistamiseksi. Tuloksista ilmenevät kehittämiskohteet osoittavat ohjauspalveluiden ja niiden toimintatapojen uudistumistarpeen yhteiskunnan muutosten mukaisesti. Tutkimuksen luotettavuuden arviointi perustuu J. Perttulan ja T. Latomaan ymmärtävälle tutkimukselle tekemiin huomioihin, jotka peilaavat fenomenologisen psykologian keskeisiä ajatuksia. Saadut tulokset eivät ole empiirisesti yleistettävissä, mutta ne auttavat ymmärtämään Oulun Diakoniaopiston opiskelijoiden kokemuksia ja ohjauksellisia tarpeita, joiden perusteella tutkielmassa on tehty teoreettista yleistystä. |
