| Popis: |
Maahanmuutto aiheuttaa tunteita herättävää kiivasta keskustelua, jossa ei säästellä värikkäitä ilmaisuja. Keskustelu maahanmuutosta on polarisoitunut niin sanottujen maahanmuuttokriitikoiden ja monikulttuurisuuteen myönteisemmin suhtautuvien välillä. Keskusteluissa ovat läsnä jaot ”meihin” ja ”heihin”, uhkiin ja uhreihin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan miten ”meidät” erotetaan ”heistä” eli millaisia jaotteluita ”meidän suomalaisten” ja ”heidän ulkomaalaisten” välille tuotetaan. Keskusteluissa ovat vahvasti läsnä käsitykset kansasta, kansallisvaltiosta ja suomalaisuudesta. Tutkielmassa tarkastellaan kansallisen identiteetin, suomalaisuuden ja kulttuurisen nationalismin ilmenemistä kevään 2011 eduskuntavaaleja edeltäneessä maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa. Tarkoituksena on tutkia miten kansanedustajaehdokkaat määrittelevät suomalaisuutta, suomalaisia arvoja ja kulttuuria sekä toisaalta maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia. Tutkimusaineisto koostuu Uudenmaan vaalipiirin perussuomalaisten, vihreiden ja kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaiden blogikirjoituksista ja vaalikonekommenteista ennen huhtikuun 2011 eduskuntavaaleja. Keskeisimpiä tutkimuskysymyksiä ovat miten maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa määritellään suomalaisia arvoja ja Suomen etua sekä millaista on keskustelussa tuotettu suomalaisuus. Lisäksi pohdin millä tavoin eduskuntavaaliehdokkaat tuottavat kulttuurista nationalismia ja uusintavat kansakuntaa. Kulttuurinen nationalismi tuo esiin nationalismin arkipäiväisemmän puolen eli ne tavat ja keinot, joilla ”meidän” kansakuntamme tuotetaan osaksi sosiaalista todellisuutta. Arkipäivän nationalismi on rutiininomaista puhetta kansallisuuksista ja kansakunnista. Kansallinen identiteetti rakentuu kansalaisuuden puhetavoista. Se, miten suomalaisuudesta puhutaan, rakentaa Suomen kansallista identiteettiä. Kansallisvaltio nähdään edelleen luonnollisena järjestyksenä, jonka turvapaikanhakijat ja pakolaiset rikkovat olemassaolollaan. Maahanmuuttajat venyttävät tutun ja perinteisen suomalaisuuden rajoja. Maahanmuuttokeskusteluissa keskeisimmiksi teemoiksi nousivat arvot, normit ja kulttuuri, työ ja työttömyys, sosiaaliset ongelmat sekä kieli, koulutus ja kotoutuminen. Keskustelu polarisoitui vihreiden ja perussuomalaisten välille, joiden välimaastoon jäi kokoomus. Kaikki puolueet puhuvat suomalaisuudesta hyvin positiivisesti, valttikorttina menestykseen. Maahanmuuttoon perussuomalaiset ja kokoomus sen sijaan liittävät paljon ongelmia. Keskustelusta oli eroteltavissa kolme diskurssia: ”yhtenäinen kulttuuri, yhtenäinen Suomi”, ”kansainvälinen Suomi, hallittu maahanmuutto” ja ”moninainen Suomi” –diskurssit. Yhtenäinen kulttuuri, yhtenäinen Suomi on puhetta arvoiltaan ja kulttuuriltaan yhtenäisestä kansallisvaltiosta. Se on diskurssi, jolla pyritään vahvistamaan yhteistä suomalaisen kansakunnan kertomusta. Kansainvälinen Suomi, hallittu maahanmuutto –diskurssi antaa kuvan ulospäin suuntautuvasta, mutta perinteiset arvonsa säilyttävästä Suomesta, joka asettaa maahanmuutolle järkevyyden, sääntelyn ja rajoittamisen vaatimuksia. Moninainen Suomi –diskurssi on puhetta moninaisuudesta ja erilaisuuden arvostamisesta. Se kavahtaa ajatusta monokulttuuri-Suomesta, sillä Suomi nähdään ennemmin ”tuhansien tapojen maana”. Asiasanat:maahanmuuttopolitiikka, kulttuurinen nationalismi, kansallinen identiteetti, suomalaisuus |
