| Popis: |
Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, jota sairastaa noin 1 % yli 50-vuotiaista. Suomessa on tällä hetkellä noin 13 000–14 000 Parkinsonin tautia sairastavaa henkilöä, ja määrän odotetaan yhä kasvavan väestön ikääntyessä. Parkinsonin tauti voi aiheuttaa sairastuneelle huomattavaa haittaa. Sen pääoireita ovat vapina, lihasjäykkyys ja liikkeiden hidastuminen, mutta siihen liittyy useimmiten myös kommunikaatiokyvyn heikkenemistä hypokineettisestä dysartriasta eli taudille tyypillisistä ääni- ja puheoireista (hiljainen puheääni, äänen monotonisuus, artikulaation epäselvyys) johtuen. Näitä oireita on taudin etenevästä luonteesta huolimatta mahdollista helpottaa kuntoutuksen keinoin, mikä lieventää niistä usein aiheutuvaa psykososiaalista haittaa. Rajallisista puheterapiaresursseista johtuen puheterapeuttista kuntoutusta on kuitenkin saatavilla vaihtelevasti. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään alustavasti, olisiko Parkinsonin taudin äänioireisiin apua ryhmämuotoisista laulullisista menetelmistä niin, että niitä voitaisiin käyttää kuntoutuksessa puhe- ja ääniterapian täydentäjänä. Tämä tutkielma on osa Tampereen yliopiston monitieteistä Kuuluva ääni -hanketta, jossa pyritään hankkimaan lisätietoa Parkinsonin taudin ääni- ja kommunikaatiokuntoutusta koskien. Hankkeeseen kuuluvan laulullisen kuntoutuksen kävi kokonaisuudessaan 16 satunnaisesti valittua, Parkinsonin tautia sairastavaa osallistujaa. Ryhmällä oli kahdeksan 90-minuuttista tapaamista. Tapaamiskerrat noudattelivat kuoro-harjoitusten rakennetta, mutta harjoittelussa painotettiin puheterapeuttisten menetelmien (vrt. Lee Silverman Voice Treatment) kanssa yhteneviä tavoitteita. Kotiharjoittelun tueksi osallistujat saivat kirjalliset ohjeet ja harjoitus-CD:n. Osallistujilta tallennettiin luenta- ja ääntönäytteet ennen ja jälkeen intervention. Tallenteista analysoitiin äänenpainetaso (SPL), perusäänentaajuus hajontoineen (F0, F0 SD) sekä maksimaalinen äännönkesto (MPT). Lisäksi osallistujat täyttivät lyhennetyn Voice Handicap Index kyselyn (VHI). Intervention jälkeen havaittiin tilastollisesti merkitsevä muutos osallistujien VHI-pisteissä, luennan SPL:ssä, pitkän /a/-äännön SPL:ssä sekä maksimaalisessa äännönkestossa. Äänihäiriön aiheuttama haitta siis lieveni, äänen voimakkuus kasvoi ja äännönkesto piteni. Merkitsevää muutosta äänen monotonisuudessa (F0, F0 SD) ei tullut esiin. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että laulullisten menetelmien soveltaminen saattaisi olla hyödyllinen lisä Parkinson-potilaiden äänikuntoutukseen. Koska tässä tutkittiin vain intervention jälkeisiä muutoksia eikä menetelmän vaikuttavuutta, lisätutkimus kontrolliryhmä-asetelmalla olisi tarpeen. Lisäksi terveiden ikääntyneiden vastaava suoriutuminen olisi hyvä kartoittaa viitearvojen saamiseksi. On myös huomattava, että koska osallistujat valikoituivat tutkimukseen pitkälti oman aktiivisuutensa perusteella, ryhmä ei välttämättä edustanut kattavasti kaikkia Parkinsonin tautia sairastavia. Nähtäväksi jää, yleistyvätkö äänisidonnaiset muutokset osallistujien arkeen ja kuinka pitkäaikaisiksi ne jäävät. Tästä saataneen lisätietoa 6 kk ja 12 kk intervention jälkeen tehtävissä seurantamittauksissa, joskin taudin etenevä luonne todennäköisesti rajoittaa tulosten yksiselitteistä tulkintaa. |
