| Popis: |
Tutkielmassa tarkastellaan uusien, kirjasto 2.0 -menetelmiä noudattavien, verkkokirjastojen tarjoamia keinoja kaunokirjallisuuden löytämiseksi. Tutkimuskohteina ovat Kuopion kaupunginkirjaston verkkokirjasto, Kymenlaakson alueen kirjastojen Kyyti-verkkokirjasto, Pirkanmaan alueen Piki-verkkokirjasto, sekä Ruotsista Uumajan alueen Minabibliotek-verkkokirjasto. Tutkielman lähtökohtana ovat olleet kaunokirjallisuuden sisällönkuvailuun ja hakuun liittyvät haasteet, kuten tulkinnanvaraisten piirteiden liittäminen asiasanoituksiin ja erilaisten kaunokirjallisuuden hakutapojen mahdollistaminen. Aiemmat hakutapoja käsitelleet tutkimukset ovat tunnistaneet eri lukijatyyppejä, joista osa kaipaa erilaisia hakumenetelmiä kuin kirjastoilla perinteisesti on ollut tarjota. Esimerkiksi erilaisten selaushakutapojen mahdollistaminen, aiheen mukainen haku ja toisilta lukijoilta saatujen suositusten tärkeys ovat tulleet esille. Verkkokirjastojen sisällönanalyysi koostui kahdesta osiosta. Ensimmäisessä tarkasteltiin niiden tarjoamia kaunokirjallisuusaiheisia sisältöjä, käyttäjien mahdollisuuksia osallistua sisältöjen jakamiseen, hakujärjestelmien tarjoamia keinoja kaunokirjallisuuden hakuun, käyttäjäprofiloinnin menetelmiä sekä multimediapalveluita. Toisessa osiossa tarkasteltiin verkkokirjastojen näyttöluetteloiden piirteitä ja selvitettiin mitä informaatiota ne yksittäisistä teoksista antavat, sekä ovatko käyttäjät osallistuneet sisältöjen tuottamiseen lisäämällä arvioita, pisteytyksiä tai avainsanoja. Koska haluttiin selvittää myös, tukevatko uudet menetelmät vanhemman kaunokirjallisuuden hakua, tutkimuksessa tarkasteltiin neljällä eri vuosikymmenellä ilmestyneiden teosten tietueita, alkaen 1970-luvulla ilmestyneistä teoksista. Ensimmäisestä osiosta saadut tutkimustulokset osoittivat verkkokirjastojen välisiä eroja erityisesti kaunokirjallisuusaiheisen materiaalin määrässä ja jaottelussa, hakujärjestelmien toiminnoissa, sekä käyttäjäprofiloinnissa. Sen sijaan käyttäjien mahdollisuudet osallistua sisältöjen jakamiseen oli toteutettu kaikissa verkkokirjastoissa samansuuntaisesti. Sisällönanalyysin toinen vaihe osoitti odotetustikin sisällönkuvailutermien määrän lisääntyneen ajallisesti tarkasteltuna. Vaikeimmin määriteltävissä olevat subjektiiviset piirteet, kuten teoksen kielellinen tai sisällöllinen tyyli, olivat kuitenkin edelleen asiasanoituksissa harvinaisia, mutta sen sijaan niitä esiintyi teostietueisiin liitetyissä kuvausteksteissä tai käyttäjien lisäämissä kommenteissa. Käyttäjien osallistuminen näytti tarkastellun aineiston perusteella vähäiseltä, mutta kauimmin toiminnassa olleen Minabibliotek-verkkokirjaston kohdalla osallistumista oli selvästi enemmän. Näyttäisi siis siltä, että käyttäjien osallistumista niin aineiston kuvailuun kuin omien lukukokemusten jakoon kannattaa rohkaista ja tehdä menetelmät helposti lähestyttäviksi, sillä aikaa myöden se kannattaa. Eri hakutapojen tukemiseksi verkkokirjastojen olisi myös hyvä kiinnittää huomiota aineiston selkeään jaotteluun, esimerkiksi erottamalla kaunokirjallisuusaineiston suositukset muista aineistoista, käyttäjien lisäämät suositukset henkilökunnan laatimista suosituksista, ja erityisesti materiaalin määrän kasvaessa jakamalla ne kirjallisen genren mukaisiin osioihin. Avainsanat: kaunokirjallisuus, verkkokirjastot, kirjasto 2.0, hakutavat, kaunokirjallisuuden sisällönkuvailu |
