| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Department of Psychology and Logopedics, Doctoral Program in Population Health, Finnish Institute for Health and Welfare (THL), The Department of Public Health and Welfare, Equality Unit, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Väestön terveyden tohtoriohjelma, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Doktorandprogrammet i befolkningshälsan, Miettunen, Jouko, Lehti, Venla, Holm, Minna, Jokela, Markus |
| Popis: |
Goals. There are multiple risk factors that might predispose immigrants to mental health problems. Equitable access to mental health care across people of all cultural backgrounds is important from the perspective of both public health and equality. The aim of this dissertation is to identify immigrant groups living in Finland whose mental health service use differs from that of other population groups and who discontinue antidepressant medication more often than other population groups. The dissertation focuses on immigrants with diagnosed PTSD, depression and/or anxiety disorders and studies whether there are differences in psychiatric comorbidity between immigrants and the Finnish-born population diagnosed with the same disorders. Main methods. In the four studies, a register-based sample of immigrants living in Finland (n = 185 605) and Finnish-born comparison subjects (n = 185 605) is used. The register data includes information on psychiatric diagnoses, visits to mental health services, psychotropic drug purchases, and sociodemographic information as well as information relating immigration such region of origin and length of residence in Finland. The information obtained from the registers covered the time period between the end of 2010 and the end of 2015. The number of visits to mental health services for a period of one or two years depending on the diagnosis was categorized into three categories: low-intensity treatment (1-3 visits), moderate-intensity treatment (4-10 visits) and high-intensity treatment (over 10 visits). In the first study, the number of visits to mental health care among those who had used mental health services during the follow-up was predicted with immigrant status, the region of origin and the length of residence in Finland. In the second study, the sample was restricted to those diagnosed with PTSD. The psychiatric comorbidity among the immigrants was compared to that among the Finnish-born control subjects, and the mental health care use was predicted with the region of origin and the length of residence. In the third study, the sample was restricted to those diagnosed with depression or an anxiety disorder. The comorbidity among the immigrants was compared to that among the Finnish-born control subjects, and mental health care use was predicted with immigrant status, the region of origin and the length of residence in Finland. In the fourth study, the sample was restricted to those diagnosed with depression. The rates of initiation and discontinuation of antidepressant medication among the immigrants were compared to those among the Finnish-born subjects. Results. The immigrants used mental health services with lower intensity than the Finnish-born control subjects. The immigrants from Eastern Europe, the Middle East and Africa were more likely than others to receive low-intensity treatment. Subjects from Somalia, Iraq and Afghanistan and young, recently arrived immigrants were especially likely to receive low-intensity treatment. Psychiatric comorbidity was markedly less prevalent among immigrants with PTSD, depression or anxiety disorders than among the Finnish-born population. The immigrants diagnosed with these disorders, particularly those from Eastern Europe, the Middle East and Africa, used mental health care with lower intensity than the other immigrant groups. Immigrants with depression both initiated and discontinued antidepressant medication more often than others. Of the studied groups, immigrants from the Middle East and Africa were the most likely to discontinue antidepressants. Conclusions. Immigrants, particularly those from Eastern Europe, the Middle East and Africa, use mental health care less frequently and discontinue antidepressants earlier than the Finnish-born population. Since other studies have shown that these immigrant groups typically have more mental health symptoms than other population groups and that they are more likely than others to have traumatic backgrounds, it is unlikely that these results could be explained by a lower level of need for mental health services. The patterns revealed by these studies are concerning and suggest potential barriers to mental health services in Finland. More research needs to be done in order to uncover the mechanisms behind these patterns. Tavoitteet. Maahanmuuttoon liittyy lukuisia mielenterveyden ongelmille alistavia riskitekijöitä. Yhtäläinen pääsy mielenterveyspalveluihin kulttuurisesta taustasta riippumatta on tärkeää niin kansanterveyden kuin tasa-arvon näkökulmasta. Väitöskirjani tavoitteena on tunnistaa ne Suomeen muuttaneet ryhmät, joiden mielenterveyspalvelujen käyttö eroaa muiden väestöryhmien palvelujen käytöstä, ja jotka keskeyttävät masennuslääkkeiden käytön muita väestöryhmiä useammin. Väitöskirjani keskittyy maahanmuuttaneisiin, joilla on diagnosoitu PTSD, masennus ja/tai ahdistushäiriö, ja tutkii, onko psykiatrisessa komorbiditeetissa eroja maahanmuuttaneen ja suomalaissyntyisen väestön välillä. Menetelmät. Kaikki neljä osatutkimusta hyödyntävät rekisteripohjaista otosta Suomeen muuttaneista (n = 185 605) ja suomalaissyntyisistä verrokkihenkilöistä (n = 185 605). Rekisteriaineisto sisältää tietoja psykiatrisista diagnooseista, käynneistä mielenterveyspalveluissa, psyykelääkkeiden ostoista, sekä sosiodemografisista taustatekijöistä ja maahanmuuttoon liittyvistä tekijöistä, kuten Suomessa asutun ajan kestosta ja lähtömaa-alueesta. Tiedot on kerätty vuosilta 2010–2015. Käyntien määrää mielenterveyspalveluissa tutkittiin yhden tai kahden vuoden ajan diagnoosista riippuen, ja se kategorisoitiin seuraavasti: alhainen intensiteetti (1–3 käyntiä), kohtalainen intensiteetti (4–10 käyntiä), ja korkea intensiteetti (yli 10 käyntiä). Ensimmäisessä tutkimuksessa käyntien määrää tutkittiin niiden keskuudessa, jotka olivat käyttäneet mielenterveyspalveluita seurannan aikana. Kategorisoitua käyntien määrää ennustettiin maahanmuuttostatuksella, lähtömaaryhmällä ja Suomessa asutun ajan kestolla. Toisessa tutkimuksessa otos rajattiin niihin, joilla oli diagnosoitu PTSD. Psykiatrista komorbiditeettia vertailtiin maahanmuuttaneiden ja suomalaissyntyisten verrokkien välillä, ja mielenterveyspalveluiden käyttöä ennustettiin lähtömaaryhmällä ja Suomessa asutun ajan kestolla. Kolmannessa tutkimuksessa otos rajattiin niihin, joilla oli diagnosoitu masennus tai ahdistushäiriö. Komorbiditeettia verrattiin maahanmuuttaneiden ja suomalaissyntyisten verrokkien välillä, ja mielenterveyspalveluiden käyttöä ennustettiin maahanmuuttostatuksella, lähtömaaryhmällä ja Suomessa asutun ajan kestolla. Neljännessä tutkimuksessa otos rajattiin niihin, joilla oli diagnosoitu masennus. Masennuslääkkeiden aloitusta ja keskeyttämistä verrattiin maahanmuuttaneiden ja suomalaissyntyisten verrokkien välillä. Tulokset. Maahanmuuttaneet käyttivät mielenterveyspalveluita alhaisemmalla intensiteetillä kuin suomalaissyntyiset verrokit. Itä-Euroopasta, Lähi-idästä ja Afrikasta tulevat saivat muita todennäköisemmin alhaisen intensiteetin hoitoa. Somaliasta, Irakista ja Afganistanista tulevat ja nuoret, vasta maahan muuttaneet saivat alhaisen intensiteetin hoitoa erityisen todennäköisesti. PTSD:n, masennuksen ja ahdistushäiriöiden psykiatrinen komorbiditeetti oli huomattavasti harvinaisempaa maahanmuuttaneiden kuin suomalaissyntyisten keskuudessa. Maahanmuuttaneet, joilla oli diagnosoitu PTSD, masennus tai ahdistushäiriö, käyttivät mielenterveyspalveluita alhaisemmalla intensiteetillä verrattuna suomalaissyntyisiin, joilla oli samat diagnoosit. Ero oli erityisen korostunut Itä-Euroopasta, Lähi-Idästä ja Afrikasta tulevien joukossa. Maahanmuuttaneet, joilla oli diagnosoitu masennus, sekä aloittivat että keskeyttivät masennuslääkkeiden käytön muita aikaisemmin. Tutkituista ryhmistä Lähi-Idästä ja Afrikasta tulleet keskeyttivät masennuslääkkeet erityisen todennäköisesti. Johtopäätökset. Maahanmuuttaneiden, erityisesti Itä-Euroopasta, Lähi-Idästä ja Afrikasta tulevien, hoito psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa toteutuu vähemmän intensiivisenä kuin suomalaissyntyisen väestön psykiatrinen hoito. Lisäksi maahanmuuttaneet keskeyttävät masennuslääkkeiden käytön suomalaissyntyisiä aiemmin. Koska erot olivat erityisen korostuneet ryhmissä, joissa tiedetään olevan muita korkeampi todennäköisyys traumaattiseen taustaan ja kohonnut riski mielenterveysoireille, vaikuttaa epätodennäköiseltä, että tulokset selittyisivät pelkästään vähäisemmällä tarpeella mielenterveyspalveluille. Tulosten esiintuomat trendit ovat huolestuttavia ja viittaavat potentiaalisiin esteisiin ja haasteisiin mielenterveyshoidon tasavertaiselle toteutumiselle Suomessa. Lisää tutkimusta tarvitaan, jotta voidaan ymmärtää, mistä havaitut erot mielenterveyshoidon toteutumisessa johtuvat. |
