Aamun Koitto kansallisen kielipolitiikan asialla
| Autor: | Hirvonen, Timo |
|---|---|
| Jazyk: | finština |
| Rok vydání: | 2018 |
| Předmět: | |
| Zdroj: | Ortodoksia |
| ISSN: | 2489-5326 0355-5690 |
| Popis: | Suomen kielen historia liturgisena kielenä on miten tahansa mitattuna lyhyt. Silloin kun Suomen hiippakunta oli osa Venäjän ortodoksista kirkkoa, liturgisissa yhteyksissä käytettiin kirkkoslaavia. Kysymys paikallisista tarpeista heräsi Suomessa 1800-luvun puolivälissä. Vuosisadan loppuun tultaessa suurin osa liturgisista teksteistä oli käännetty suomeksi. Keskeinen toimija tässä oli rovasti Sergei Okulov, yksi Suomen ortodoksisen kirkon suurmiehistä. Kysymys liturgisesta kielestä oli osa isompaa kokonaisuutta. 1920-luvulle tultaessa kysymys liturgisesta kielestä oli kietoutunut kirkkopolitiikkaan, jota ohjailivat voimakkaasti kansalliset poliittiset pyrkimykset. Asennoituminen Suomen kielen käyttöön Suomen alueella toimivassa kirkossa muodosti jakolinjan kansallisesti suuntautuneiden pappien ja venäläismielisenä pidetyn kirkon korkeimman johdon välille. Tilanteeseen vaikuttivat myös henkilökohtaiset motiivit. Jakolinja muodostui pysyväksi, kun venäläinen munkki Kiprian syrjäytti Sergei Okulovin. Okulov kääntyi viranomaisten puoleen, jolloin opetusministeri E.N. Setälä otti keskeisen roolin venäläisen vaikutuksen torjunnassa Suomen ortodoksien keskuudessa. Kieltä käytettiin välineenä, jolla venäläisen vaikutuksen torjumiseksi sekä syrjäytettiin että valittiin kirkon johtomiehiä. Äärimmäisin esimerkki tästä oli piispa Herman Aavin valinta. Sen taustalla oli valtiovallan näkemys, että Aav olisi arkkipiispa Serafimia sopivampi henkilö johtamaan ortodoksista kirkkoa kohti kansallisia tavoitteita. Suomen ortodoksisen kirkon historia on paikoin hämmentävää. Liturgista kieltä koskeva ajattelu kumpusi alun perin 1800-luvun lopun liturgisesta liikkeestä, joka pian joutui poliittisten ja henkilökohtaisten pyrkimysten otteeseen. Yleisen mielipiteen muokkaaminen oli pitkälti Sergei Okulovin ja ministeri Setälän aikaansaamaa. Teologisten ja pedagogisten näkökohtien sijaan poliittiset intressit sanelivat kansallisen suomalaisen ortodoksisen kirkon rakentamista. Prosessia ohjasivat ja rahoittivat valtion virkamiehet. Venäläisestä suomalaiseksi kirkoksi muuttuminen esitettiin tietoisesti taisteluna itsenäisyyden ja vapauden saavuttamiseksi. Pyrkimyksen vastustajia syyllistettiin ja tuomittiin, ja kysymystä suomesta liturgisena kielenä käytettiin aseena torjuttavina pidettyjä vastustavia voimia vastaan. Olipa tällainen toiminta oikeutettua tai ei, muodostaa se joka tapauksessa kappaleen Suomen ortodoksisen kirkon historiaa. By any measure the history of Finnish as a liturgical language is brief. As a part of the Russian Orthodox Church, Finnish dioceses continued the tradition of using Slavonic for liturgical purposes. The question of local needs arose in the middle of the 19th century. By the end of the century, most of the liturgical texts had been translated intoFinnish. One of the key figures in this process was Dean Sergei Okulov – known also as the Grand Old Man of the Finnish Orthodox Church. A lack of texts translated in Finnish was only part of the problem. It has been stated that the use of Finnish for liturgical purposes was opposed by the Russians. By the 1920’s, the question of liturgical language was intertwined with church politics and was strongly guided by national political needs. The issue of Finnish as the language of the Church in Finnish territory became the dividing line between the nationally-oriented priests and the Church’s highest authority, which was considered to be oriented toward Russia. Personal motives were also involved. When Sergei Okulov was replaced by theRussian monk Kiprian, the division became final. Okulov sought help from the Finnishauthorities. The minister of education E.N. Setälä played an important role in the fight against Russian influence. The issue of language was used as an excuse to terminateor to choose hierarchs who would lead the Church out of the hands of the Russians. The most extreme example of this dynamic was the election of Bishop Herman Aav.Archbishop Serafim was remoned from office by the Finnish authorities and the moresuitable Herman was elected to lead the Church towards its nationalist goals. The written historiography of the Finnish Orthodox Church is confusing and in some cases inaccurate. The question of liturgical language was originally part of the Liturgical Movement at the end of the 19th century. This issue was soon taken over by political and personal ambitions. Public opinion was mainly machinated by Sergei Okulov and minister Setälä. Instead of theological and educational dimensions, political purposes became the guiding force in the creation of the national Finnish Orthodox Church – guided and funded by the Finnish state authorities. The transformation from a Russian into a Finnish Church was deliberately introduced as a vital struggle to gain independence and freedom. Opponents of this transformation were blamed and condemned. Finnish as a liturgical language became a weapon against foreign forces. Fair or not, this situation represents the authentic history of the Finnish Orthodox Church. |
| Databáze: | OpenAIRE |
| Externí odkaz: |
|